Opettaja valmentajana

Johdantoa

Opettajuus on ollut viime vuosina murroksessa ja opettajan rooli on muuttunut paljon. Näin opettajalla on monta erilaista roolia nyt ja tulevaisuudessa. Tässä osiossa on tarkoitus käsitellä opettajan roolia valmentajana. Opettajan rooli valmentajana liittyy läheisesti urheilusta tuttuun valmentaja käsitteeseen. Molemmissa on paljon yhtäläisyyksiä. Nykyään on alettu puhua yhä enemmän siitä, että opettajan rooli on enemmänkin valmentaja kuin perinteinen opettaja. Valmentaja on hengen luoja, kuten urheilussa ajatellaan. Valmentaja vastaa urheilijan tai joukkueen harjoittelusta ja on näin joukkueen tai urheilijan suorituksesta vastaava johtaja.

Opettajan voi ajatella olevan yksittäisen oppilaan ja koko luokan suorittamisesta vastaava johtaja. Opettamiseen ja valmentamiseen liittyy paljon samoja elementtejä. Molemmissa täytyy osata ohjata, neuvoa, opettaa, kuunnella ja havainnoida oppijoita ja arvioida heidän toimintaansa sekä johtaa sitä, siksi varmaan monia opettajia toimii urheiluvalmennuksen parissa. Molemmissa tehtävissä täytyy ymmärtää ryhmän toimitaperiaatteita. Tähän tarvitaan pedagogisia taitoja, ihmistuntemusta, koulutusta ja pelisilmää, että ymmärtää taustalla olevia asioita ja niiden suhteita toisiinsa.

Opettajan työhön samoin kuin valmentajan työhön liittyy aina myös kasvatustehtävä ja eettinen puoli.  Ne on aina otettava huomioon opettajan työssä. Hyvä valmentaja on myös itse sitoutunut työhönsä ja johtaa omalla hyvällä esimerkillään sekä haluaa myös itse oppia uusia asioita. Kuunteleminen, havainnointi ja toiminnan sujumisen seuraaminen ovat valmentajan tehtäviä, kun taas opettajan tehtäviä ovat opetus ja järjestyksenpito. Nämä asiat voi kuitenkin myös yhdistää kuten moni opettaja tekeekin.

Toimiessani itse opettajan sijaisena olen havainnut tällaisen valmentaja-ajattelun olevan ihan hyvä lähtökohta opetukselle. Siinä saa itsekin tiettyjä vapauksia toimintaa ja ei tarvitse olla niin kirjaimellisesti vain opettajan roolissa. Oppilaat myös yleensä pitävät siitä.

Hyvän opettajan/valmentajan tehtävänä on toimia riittävän sivussa. Liiallinen ohjaaminen johtaa siihen, ettei opiskelija ota vastuuta omasta toiminnastaan. Tässä on lienee paljon eroja eri oppiasteilla, mutta sen voinee yleistää koskemaan opetusta/valmennusta yleensä ottaen. Valmentaja antaa tukensa, kyseenalaistaa toisinaan erittäin tiukasti ja ohjaa, mutta jokaisen opiskelijan on itse otettava vastuu omasta oppimisestaan, toiminnastaan ja kehittymisestään. Muuten ei tapahdu todellista oppimista. Opiskelijalla on kuitenkin viime kädessä vastuu omasta oppimisestaan. Itseään varten koulussa oppilaat ovat, eivätkä vanhempiaan, kavereitaan tai muita varten, vaikka ulkopuolelta voi paineita tullakin.

Valmentajan rooli, millainen se on sitten?

Valmentajan rooli muuttaa opettajan työn autoritäärisen tiedon tuojan asemasta tiedon hankinta kanavien suunnannäyttäjäksi ja tasa-arvoiseksi oppimisen mahdollistajaksi. Opettamisen sijaan opettaja luo oppimisympäristöjä, joissa opiskelijat joko yksin tai yhdessä hakevat ja luovat tietoja ja taitoja, jonka pohjalle he rakentavat osaamistaan kukin omien tavoitteidensa ja taitotason mukaan. Voidakseen luoda henkilökohtaiset ja joustavat opintopolut, opettaja tarvitsee rinnalleen kakkosvalmentajia tai muita vastuuvalmentajia. Opintopolkujen on oltava mahdollisimman työelämälähtöisiä ja todellisia tilanteita vastaavia, (näin ei aina kuitenkaan ole). Oppiainerajat ylittävä ja koulutusalakohtainen yhteistyö muuttaa opettajan työtä yhä enemmän tiimityöksi, jossa yksilötyö säilyy kuitenkin tärkeimpänä. Oppilaitoksen sisälle tulee eräänlainen valmennusketju (Opettajasta oppimisen valmentajaksi 2011 - 2012, 37), joka toimii niin hyvin kuin sitä johdetaan ja halutaan sen toimivan.

Proakatemian päävalmentaja (Hämäläinen, 2013) nostaa esille valmentajan työssä kolme kovaa, joita hän itse haluaa kannustaa ja toteuttaa. Ne ovat: innostus, positiivisuus ja rohkeus. (Muuttuva ohjausprosessi: opettaja tutorina ja valmentajana 2013, 38). Nämä asiat käyvät hyvin myös opettajan työhön tai melkein mihin työhön vaan.

Valmentajan tehtävä on rakentaa ryhmän joukkuehenki ja ryhmälle laaditaan yhteiset säännöt, joita jokainen noudattaa. Valmentaja asettaa realistisia tavoitteita ryhmälle ja yksilöille, joita sitten seurataan ja yhdessä pyritään niihin pääsemään. Epäonnistumiset eivät heti kaada koko hommaa. (Opettajasta oppimisen valmentajaksi 2011 - 2012, 37.) Tämä kaikki käy hyvin myös opettajan työhön.

Kuva 1. Champions liigan puolivälieristä kuva valmentajista. www.iltasanomat.fi

Kuvassa 1. nähdään kaksi valmentajaa, jotka pyrkivät ohjaamaan ja vaikuttamaan tapahtumiin. Nämä ovat perusasioita valmentajan työssä.

Nykyään on olemassa paljon erilaisia oppimisympäristöjä ja ne kaikki tarjoavat tietyt puitteet oppimiselle ja on vaikea laittaa niitä paremmuusjärjestykseen. Uusissa oppimisympäristöissä on mahdollista oppia sekä yksilönä että ryhmänä. Tämä lisää osallistujien oppimismahdollisuuksia monin verroin, koska ryhmä ei opi samoilla menetelmillä kuin yksilö.  Ryhmän oppimisen pohjana pitää olla ryhmäkäyttäytyminen. Ihmisten on luotettava toisiinsa ja opittava jakamaan ryhmässä omaa tietoaan. Tämä ei aina ole helppoa, koska vanhoista tavoista on vaikea päästä irti. Ryhmän toiminta perustuu siihen, että ryhmä jakaa ja tuottaa tietoa, keskustelee, kiteyttää ja oivaltaa. Tähän tarvitaan ohjausta ja ryhmäkäyttäytymisen tuntemista. (kuva 2.) Opettajalle tämä merkitsee sitä, että on hallittava useita prosesseja samanaikaisesti. (Otala Uudet oppimisympäristöt edellyttävät opettajilta uusia asioita 2013.)

Kuva 2. Oppimisen prosessit (Otala 2013.)

Opettajan kolme roolia

Opettajien nimityksessä on perinteisesti käytetty perusteena asiantuntijuutta ja sisällön osaamista. Oma ala pitää hallita mahdollisimman hyvin. Nykyään opettajilta vaaditaan paljon muuta osaamista sen lisäksi, että hallitsee hyvin oman alansa. Yliopistoissa, missä mittarina ovat olleet tieteellinen tutkimus ja tieteelliset julkaisut, tämä käytäntö on ollut vahva. Opetustaitoon ei ole kiinnitetty paljonkaan huomiota. Nykyään tilanne on toivottavasti muuttunut. Mitä vaativampia opetettavat ovat, sitä tärkeämpää on opettajan osata johdatella oppijoita kohti  korkeampaa osaamista ja suurempaa asiantuntijuutta. (Otala 2013.)

Kuva 2. Opetustilanteessa on parhaimmillaan useita samanaikaisia prosesseja: yksilöiden oppimisprosessi, ryhmän oppimisprosessi ja ryhmäytymisprosessi. Kaikkien perustalla on vuorovaikutus kahden tai useamman kesken. Opettajan pitää olla taitava viestijä.

Asiantuntemus ei synny pelkästään toisen asiantuntijan tiedon kaatamisesta, vaan siihen tarvitaan myös harjoittelua ja toistoja. Kertaamalla ja harjoittelemalla vahvistuvat ne aivojen osat ja lohkot, joita tarvitaan kyseisen osaamisalueen ymmärtämiseen. Apuna tässä tarvitaan yleensä valmentajaa. Urheilussa valmentajan tehtävä on saada urheilija oivaltamaan asioita, oppimaan oikea suoritus ja löytämään oma ratkaisu. Harva valmentaja pystyy esimerkiksi itse hyppäämään mäestä tai pelaamaan itse huipputasolla jalkapallon, vaikka hänen tehtävänä on valmentaa urheilijaa tekemään niin. Valmentajan tehtävänä on havainnoida enemmän ja antaa neuvoja.  Opettajan on osattava myös olla valmentaja, joka ohjaa oppijoita oikeilla kysymyksillä ajattelemaan halutulla tavalla ja vähän uudellakin tavalla. Opettajan tehtävänä on saada oppijat ymmärtämään ja oivaltamaan, motivoida heitä kertaamaan asioita niin moneen kertaan, että aivojen kytkökset vahvistuvat ja muodostuvat pysyviksi muistijäljiksi. Samalla tavalla valmentajan tehtävä on saada joukkue tai ryhmä oivaltamaan paras mahdollinen yhteinen toiminta ja sitoutumaan yhteiseen tavoitteeseen. (Otala 2013.)

Hyvä ryhmä toimii niin, että jokainen saa siinä mahdollisuuden oppia ja ryhmä kannustaa jokaisen oppimista. Oppimisesta tulee myös mielekästä ja kiinnostavaa, kun on mahdollista puhua asioista muiden kanssa ja saada ja jakaa uutta tietoa myös itse. Opettajan on oltava hyvä fasilitoija, joka saa ryhmän innostumaan ja sitoutumaan tiedon prosessointiin erilaisilla menetelmillä. Fasilitoijana opettajan on myös tunnettava tiedon muodostusprosessit ryhmässä sekä prosessin eri vaiheisiin sopivat menetelmät. Menetelmät, joita käytetään kun ideoidaan jotain uutta ovat erilaisia kuin menetelmät, joiden avulla yritetään löytää paras ratkaisu.  Opettajan on siis oltava yhtä aikaa asiantuntija, valmentaja ja fasilitoija (kuva 3). (Otala 2013.)

Kuva 3. Opettajan kolme roolia (Otala 2013.)

Asiantuntijana opettajan tehtävänä on jakaa omaa tietoaan, kommentoida ja arvioida toisten tietoa ja ohjata ja opastaa oikeille tiedon lähteille. Kohteena on sekä yksilö että ryhmä.  Valmentajana opettaja auttaa oivaltamaan, tekee kysymyksiä, jotka ohjaavat oppijan ajattelua toivottuun suuntaan sekä tukee oppimisprosessin etenemistä. Kohteena on niin ikään yksilö tai ryhmä. Fasilitoijana opettaja auttaa muotoilemaan oppimistavoitteen, linjaa ja tukee tiedon jakamista, auttaa yhteisen ymmärryksen luomisessa ja tukee ryhmäprosessia. Kohteena tässä on ryhmä. Opettajalta vaaditaan siis paljon muutakin osaamista kuin asiantuntijuutta ja sisällön osaamista. (Otala 2013.)

Opettajan osaamiskuvio

Opettajan täytyy olla oman alansa asiantuntijan lisäksi myös valmentaja ja fasilitoija.  Valmentajan tulee tuntea ihmismielen ja aivojen toimintaa ymmärtääkseen, miten ihminen oppii, vastaanottaa tietoa, luo tietoa ja miten taidot syntyvät ja tunteet vaikuttavat oppimiseen. Tunteella ja tahdolla on suuri merkitys oppimisprosessissa. Ulkoiset häiriötekijät ja keskeytykset täytyy osata ottaa huomioon samoin kuin keskittymisen tärkeys. Nykyään koulussa on ehkä enemmän keskeytystilanteita kuin ennen, minkä vuoksi opiskelu voi häiriintyä. Fasilitoijan roolissa opettajan pitäisi tuntea sosiaalipsykologiaa ja pitää ymmärtää, miten tieto ryhmässä  muodostuu. (Otala 2013.)

Otalan (2013) mukaan silloin kun opettajan kolme roolia tuodaan uusiin oppimisympäristöihin, roolit vaikuttavat moniin asioihin. Monissa oppimisympäristöissä on nykyään paljon teknologiaa ja virtuaalisuutta ja ryhmät ovat usein monikulttuurisia tai vain verkkoryhmiä. Opettajat tarvitsevat tietoa ja taitoa teknologiasta sekä yhteisöllisistä työvälineistä sekä ymmärrystä siitä, mitä eri kulttuuritaustat voivat vaikuttaa opettamiseen (kuva 4). Virtuaalisuus ja monikulttuurisuus korostavat viestinnän selkeyttä.  

Kuva 4. Opettajan osaamiskuvio  (Otala 2013.)

Opettajan työ on nykyisin moniosaajan työtä. Tämä tulisi huomioida sekä opettajakoulutuksessa ja työn vaatimuksissa. Itseopiskelu ja tietokone tiedon välittäjänä  ja väsymättömänä opiskelijan virheiden korjaajana yleistyvät, mikään ei voita kuitenkaan inhimillistä opettajaa. Opettaja vain voi tunnistaa oppijan tunteet ja voi vaikuttaa oppimistilanteen tunnelmaan, mikä on ensiarvoisen tärkeää oppimisen kannalta. Ilmapiirin täytyy olla sellainen, että oppivat uskaltavat kysyä asioita ja myös kyseenalaistaa. Opettajan tehtävä on saada oppijat oivaltamaan asiaa hyvillä kysymyksillä. Hyvällä opettajalla on tässä ratkaiseva merkitys. Opettajan persoona ja karisma ovat edelleen tärkeitä opettajan työssä. (Otala 2013.) Omalla persoonallaan opettaja tekee omaa työtään ja omaa persoonaa ei voi eikä tulekaan muuttaa. Ihmisellä on vain yksi identiteetti, jota voi vahvistaa tai heikentää, mutta ei muuttaa.

Lopuksi

Opettajalla on nyt ja tulevaisuudessa monta erilaista roolia ja ne kaikki ovat vaikuttaneet siihen, että opettajan on pystyttävä soveltamaan ja integroimaan tietoaan, taitoaan ja osaamistaan yhä enemmän. Opettaja valmentajana ajattelu on lisääntynyt ja saanut enemmän tilaa. Tällainen ajattelumalli antaa enemmän tilaa oppilaan ohjaamiseen ja haastamiseen ja myös vapauksia opettajalle itselleen toimia. Ei tarvitse olla niin tiukassa opettajan roolissa koko ajan. Valmentajan tehtävänä on myös luoda hyvä henki oppimiselle ja asettaa realistisia tavoitteita.

Onko opettaja valmentajana ajattelu sitten tuonut jotain lisää oppilaitoksiin? Minun mielestä ainakin tavoitteiden asettaminen opiskelulle ja hyvän ryhmähengen luominen ovat ensiarvoisen tärkeitä asioita, jotka voi kopioida suoraan urheiluvalmennuksen puolelta. Lisäksi ohjaamisen, kuuntelemisen ja havainnoinnin tärkeys ovat merkittäviä asioita. Urheiluvalmennuksessa korostuu ihmisten välinen yhteistyö organisaation sisällä ja ulkopuolella, siinä on varmaan paljon oppimista oppilaitosten puolella. Lisäksi tietojenvaihto eri ryhmien välillä on tärkeä osa urheiluvalmennusta.

Nykyisin ei riitä pelkkä asiaosaaminen, vaan on osattava myös käytännössä ottaa huomioon monia asioita, jotka vaikuttavat opettajan työssä, kuten ihmistuntemus, kasvatustyö, valmennustaito, viestintä, monikulttuurisuus, kehittyvä teknologia, opetustaito ja sosiaalipsykologia. Näissä asioissa onkin haasteita nykypäivän ja tulevaisuuden opettajille ihan tarpeeksi. Perusopetuksen puolella oppilaiden vanhemmat ovat iso viiteryhmä, joka täytyy ottaa huomioon ja yhteiskunta ja siellä tapahtuvat muutokset sekä omat kollegat.

Yhteiskunta vaikuttaa lähinnä niin, että aina tulee uusia lakeja, säädöksiä ja määräyksiä, jotka ohjaavat opettajan työtä ja antavat puitteet sille. Nykyisin kyllä tulee enemmänkin uusia säästöpäätöksiä koulutukseen. Opettajan työssä vaikuttaa myös perinteet ja se kuva, mikä opettajista on yleensä ihmisillä. Se vaikuttaa yhä, vaikkakin opettajan auktoriteetti ja mahdollisuudet vaikuttaa oppilaisiin ja yleiseen järjestyksenpitoon ovat vähentyneet. Tämä yleinen auktoriteettien ja johtajuuden vähentyminen vaikuttavat muuallakin yhteiskunnassa. Se on johtanut yleisen levottomuuden kasvuun ainakin peruskouluissa. Kaikki eivät ole niin vastuullisia, että pystyisivät kantamaan itse vastuuta toiminnastaan. Nämä kaksi asiaa kuri ja vapaus ovat aina vastakkain ja pitäisi löytää sopiva yhdistelmä niistä. Opettaja valmentajana tarjoaa yhden hyvän vaihtoehdon siihen.

Opettajiin ja yleensä koulutukseen liittyy myös suuria odotuksia yhteiskunnassa ja usein juuri opettajien kontolle laitetaan aivan liian suuria odotuksia. Luullaan, että opettajat pystyvät ratkaisemaan lähes kaikki yhteiskunnassa olevat ongelmat. Koulu ei ole kuitenkaan irrallaan muusta yhteiskunnasta, vaan kouluun vaikuttavat aina sen hetkiset arvot, jotka ovat vallalla muuallakin yhteiskunnassa. Sen vuoksi koululta ei voi vaatia enempää kuin muulta yhteiskunnaltakaan. Tämä koskee kaikkea koulun toimintaa, niin opetusta, arvostelua, kuria, käytöstä ja jne.. Nämä kaikki asiat ovat vaikuttaneet siihen, että opettajan työ on nyt ja tulevaisuudessa yhä vaativampaa ja se täytyisi ottaa huomioon myös opettajien koulutuksessa ja palkkauksessa.

Valmentajan taidot:

• Havainnointi
• Kuunteleminen
• Ohjaaminen
• Opettaminen
• Neuvominen
• Johtaminen
• Arviointi
• Asioihin vaikuttaminen
• Tavoitteiden asettaminen
• Hyvän hengen luominen
• Ryhmäkäyttäytyminen
• Yksilön käyttäytyminen
• Pedagogiset taidot
• Ihmistuntemus
• Pelisilmää asioille
• Koulutus
• Eettiset taidot
• Kasvatustaito

* Tehtävä: 
Kuvaile keskustelualustalla millaisia eri rooleja opettajalla on ja mitä ne pitävät sisällään? Mitkä ovat valmentajan tärkeimmät tehtävät ja miten valmentaja ajattelu näkyy opettajan roolissa nykyään ja on muuttanut opettajan työnkuvaa? Millaisia ajatuksia tämä sinussa herättää?

LÄHTEITÄ:

Karimäki, K., Koikkalainen, R., Kolonen, M., Kuusisto, A., Mustonen, L., Valli, A., 2013. Muuttuva ohjausprosessi: opettaja tutorina ja valmentajana. Ammatillinen opettajakorkeakoulu. Tampereen ammattikorkeakoulu

Hämäläinen, 2013. Veijo Hämäläinen, Proakatemian päävalmentaja, 14 3. 2013. Haastattelu

Iltasanomat. www.iltasanomat.fi 

Opettajasta oppimisen valmentajaksi loppuraportti. 2011 - 2012. Uusi osaaja 2 - Uudenmaan alueen ammatillisen koulutuksen OSAAVA-hanke. EDUTA.

Otala, L., 2013. Uudet oppimisympäristöt edellyttävät opettajilta uusia taitoja. Pro Competence Oy Inc. Helsinki