Opettaja arvioijana

                                                           Kuva: omaoppilaskunta.fi

Perinteisimmin arviointi on määritelty asetettujen tavoitteiden ja saavutettujen tulosten välisen suhteen vertaamiseksi. (Guba ja Lincoln 1989, 22–26; Raivola 1995, 22–30.)

Arviointia voidaan myös ajatella tapahtuvan jatkuvasti kun punnitsemme ja arviomme tapahtuneita tilanteita tai suunnittelemme tulevaa. Arviointi on tärkeä osa koulutusta ja arvioinnin avulla voidaan kehittää kouluttamista ja edistää osallistuvien kehittymistä. On tärkeää huomioida kuinka ja koska arviointia tehdään. (Kupias & Koski 2012, 163-164)

Edellä mainittu määritelmä ja kuvaus pitävät hyvin paikkansa myös opettajan työn kohdalla, sillä heti alkuun on hyvä todeta, että opettajan rooli arvioijana on moniulotteinen ja laaja. Opettajan työtä arvioijana voi kuvata monilla eri tavoilla ja erilaisista näkökulmista. Tällä kurssilla käsittelemme opettajan roolia arvioijana mm. oppilaitoksen toimintatapojen arvioinnin, opiskelija-arvioinnin ja opettajan itsearvioinnin näkökulmista.

Kirjassa “Johdatus koulutuksen uudistuvaan arviointikulttuuriin” käsitellään arviointia osana koulutuksen ohjausjärjestelmää, arviointia ohjaavia teoreettisia lähtökohtia, opiskelija-arvioinnin käytänteitä eri koulutustasoilla, arvioinnin etiikkaa ja luotettavuutta sekä arvioinnin hyödyntämistä kehittämistyössä. Ne ovat myös opettajan työhön liittyviä laajoja kokonaisuuksia arvioinnista, jotka kuitenkin kaikki vaikuttavat myös opettajan päivittäiseen työhön arvioijana. (Jakku-Sihvonen & Heinonen 2001, 12-15.)

Koulutuksen ohjausjärjestelmien näkökulmasta arviointi on osa laadunhallintaa, valvontaa, tuloksellisuuden, tehokkuuden ja taloudellisuuden seurantaa asiakaslähtöisellä tavalla erilaisia työkaluja ja mittareita hyödyntäen. Valtiovarainministeriön ”Julkisen sektorin laatulinjauksia”-kirjasessa, arviointitoiminnan on määritelty sisältävän seuraavia asioita:

• arviointikriteerien valintaa
• tietojen hankintaa päätöksenteon tueksi
• asiantilan vertaamista tiettyyn kriteeriin
• arvioitavan päätelmän toteuttamista (arvottaminen)
• soveltavaa ja tuloksia välittömästi hyväksikäyttävää
• käytännönläheistä
• toimintaa, jossa voidaan hyväksikäyttää tutkimuksen menetelmiä
• ensisijaisesti toiminnan ohjauksen väline
• osa toiminnan ja tuloksellisuuden tarkastamista

(Jakku-Sihvonen & Heinonen 2001, 12-15.)

Samaa listaa voi hyvin tarkastella myös opettajan roolin näkökulmasta. Uransa aikana ammatillinen opettaja voi arvioida opiskelijaa eri vaiheissa opiskelijan opinpolkua esim. opiskelijan tehtäviä ja tenttejä, hankkia tietoa opiskelijan osaamisen tasosta ja taidoista, arvioida opiskelijan kykyjä uusien ohjelmien käytöstä ja arvioida tarvittavia ohjaustapoja tai tukitoimia. Opettaja voi osallistua myös oppilaitoksen itsearviointiprosesseihin ja oman työnsä kehittämiseen ja arvioida siksi oppilaitoksen toimintatapoja ja prosesseja tai esimerkiksi käytettyjä opetusmenetelmiä, käytettävissä olevia välineitä tai työn järjestelyjä. Opettajan rooli arvioijana voi ulottua koulutusten sisältöjen, tehtävien ja opetusmateriaalien arvioinnista oppilaitoksen verkostojen ja koulutusten vaikuttavuuden ja työelämätarpeiden täyttymisen arviointiin.

Opettaja arvioijana pyrkii kehittämään ja kehittymään ja siksi hän arvioi ahkerasti myös itseään, omaa osaamistaan ja omia toimintatapojaan tavoitteiden saavuttamisessa. Arviointi näkyy parhaimmillaan toiminnan ohjauksen välineenä ja muuttuneena toimintana, kehittymisenä ja jatkuvana tarkkailuna jokapäiväisessä työssä. Opettaja soveltaa arviointia työssään jatkuvasti ja hyödyntää saatuja tuloksia välittömästi arjessa, esimerkiksi arvioidessaan käyttämiään opetusmenetelmiä oppilaiden oppimisessa.

Opiskelijan arviointi

Opettajan työssä tapahtuvaan arviointiin liittyy suuresti ja läheisesti oppimisen ja opiskelijan yksilötasoinen arviointi. Arvioinnilla voi olla erilaisia tarkoitusperiä ja se voi siksi olla hyvinkin tilannekohtaista ja erilaatuista. Arvioinnilla voidaan pyrkiä selvittämään oppimisen edellytyksiä eli tehdä opiskelijan lähtötason arviointia, sillä voidaan seurata edistymistä ja oppimista tai sen avulla voidaan koota tuloksia, antaa arvosanoja ja arvioida kertynyttä osaamista. Alla oleva kuva selventää eri vaiheiden tavoitteita arvioinnille ja opettajan arviointitaidoille. (Hätönen 2010, 7-25)

         

Ammatillisen opiskelijan oppimista, työskentelyä ja osaamista tulee arvioida monipuolisesti. Käytännössä se tarkoittaa eri vaiheissa, eri tavoin ja menetelmin tehtävää arviointia esim. kirjallisten töiden lukemista, arviointeihin tutustumista, havainnointia, keskustelua ja kyselyä. Opiskelijan lähtötason arvioinnissa opettajan tulee huomioida opiskelijan aiempi osaaminen mm. aiemmin suoritetut opinnot, työkokemus tai esim. harrastustoiminnan kautta hankittu osaaminen. Opettajan tulee selvittää osaamista dokumenteista, kyselemällä ja keskustelemalla ja ohjata opiskelijaa hakemaan hyväksilukuja niistä opinnoista, jotka eivät ole tarpeellisia. Opettaja siis arvioi esim. opiskelijan osaamista suhteessa opintojaksoilla läpikäytäviin asioihin. 

Oppimisen arvioinnissa on kysymys oppimisen tukemisesta ja menetelmien soveltuvuuden arvioimisesta. Opettaja pohtii ja arvioi onko oppimistavoitteet saavutettu ja ovatko käytetyt menetelmät olleet oikeita. Mikäli oppimista ei ole tapahtunut, on pohdittava miten tavoite voitaisiin saavuttaa. Oppimisen arviointi on ohjaavaa ja kannustavaa oppimisen seurantaa, oppimista arvioidaan antamalla opiskelijalle suullista tai kirjallista palautetta. 

Osaamisen arvioinnissa keskitytään arvioimaan saavutettua osaamista asettettuihin tavoitteisiin tai kriteereihin. Opettajan tehtävänä on tunnistaa, havaita ja löytää vaadittua osaamista esim. erilaisia menetelmiä käyttäen. Osaamisen arviointi on kriteeriperusteista, teoriassa tai näyttökokein tapahtuvaa. Opiskelijan osaamista arvioidaan vertaamalla sitä tutkinnon tai opetussuunnitelman perusteissa määrättyyn osaamiseen. (Jakku-Sihvonen & Heinonen 2001, 78-94)

Oppilasarviointia voidaan myös tyypitellä ja luokitella eri tavoin. Seuraava kuva erittelee mm. diagnostisen, formatiivisen ja summatiivisen arvioinnin tarkoituksia, ajoituksia ja menetelmiä. (Linnakylä & Välijärvi 2005, 26).

         

   

Ammatillisen opiskelijan arviointi perustuu lainsäädäntöön ja arviointiperusteet ovat yhteydessä koulutuksen opetussuunnitelmassa ilmaistuihin tavoitteisiin. Opettajan on hyvä muistaa, että opiskelijan arvioinnilla pyritään ohjaamaan ja kannustamaan opiskelua sekä kehittämään opiskelijan edellytyksiä itsearviointiin. Ammatillisessa koulutuksessa arvioinnilla on ainakin neljä selkeää tavoitetta: opiskelija saa palautetta osaamisestaan, opiskelijan osaamisesta saadaan lähtötasotietoa jatko-opiskelua varten, työelämä saa tietoa opiskelijan osaamisesta ja oppilaitos saa tietoa omasta toiminnastaan ja opetuksestaan. Aikuiskoulutuksessa tavoitteet ovat hyvin samanlaiset, mutta arvioinnissa korostetaan vahvasti myös opiskelijan itsearviointitaitojen kehittämistä. (Jakku-Sihvonen & Heinonen 2001, 78-94)

Opettajan roolin näkökulmasta ammatillinen arviointi vaatii ammatillisen kokemuksen ja osaamisen lisäksi myös monipuolisuutta ja laaja-katseisuutta. Alla oleva kuvassa on esimerkkejä opiskelijaan kohdistuvasta arviointityöstä opiskelijan opintopolun aikana.

Arvioijan rooli opettajan muuttuvan työn ja tulevaisuuden näkökulmasta

Kenelläkään ei ole valmiita vastauksia siihen minkälainen opettajan rooli arvioijana tulevaisuudessa on. Kristallipallon puuttuessa joudumme tarkastelemaan toimintaympäristössämme ja koulutusmaailmassa tapahtuvia muutoksia, koska on oletettavissa että nämä muutokset vaikuttavat jollain aikavälillä opettajan työhön ja toimintamalleihin.

Kokonaisuutena koulutuksen arviointikulttuuri on kehittymässä mm. seuraavia näkökulmia huomioivaksi: arviointitiedon käyttöä lisätään kaikissa muodoissa ja arviointitiedot ovat entistä helpommin saatavissa, arvioinnin toteutus on läpinäkyvää, tuloksia raportoidaan, hyödynnetään ja käytetään kehittämistoiminnassa nykyistä enemmän. Arviointitutkimuksiin liittyy avointa keskustelua ja kritiikkiä arviointien tarkoituksesta, tuloksista, arvioinnin rajoituksista ja vahvuuksista. Yhteiskunnassa osallistutaan ja toimitaan laajemmin koulutustoiminnan arvioijina ja kehittäjinä. Paikallisesti arvioinnissa halutaan kiinnitettävän huomiota siihen kuinka arviointia tehdään, mikä sen tarkoitus ja tavoite on, mitä menetelmiä käytetään ja kuinka tuloksia hyödynnetään sekä siitä millainen kokonaisnäkemys arvioinnista syntyy. Itsearvioinnin näkökulmasta on tärkeä huomioida tarvittava itsekriittisyys ja minkälaisia toiveita, oletuksia ja intressejä tähän liittyy. Kansainvälisesti arviointikulttuurin tulevaisuuteen liittyy kansainvälisen yhteistyön jatkaminen ja mm. vertailuhankkeet ja arvioinnit. (Jakku-Sihvonen & Heinonen 2001, 151-152) 

Lisäksi ammatillisen koulutuksen arvioinnin kivijalka on työelämälähtöisyydessä nyt ja tulevaisuudessa. Arviointia ohjaavat oikeat työelämässä vaadittavat osaamiset ja taidot ja opiskelijan valmiuksien kehittäminen työssä toimimiseen. (Räisänen 2013, 272-275) “Sitä osataan mitä mitataan” näkökulmasta on arviointia ajateltava myös ohjauksen näkökulmasta. Arviointikäytännöt ohjaavat opiskelijaa oppimaan tekemään tietyn suorituksen ja suoritustavan. Oikeanlaisella arvioinnilla voidaan siis samalla ohjata oppimista ja tukea sitä, edistää ja kontrolloida etenemistä sekä seurata sitä onko oppimista todella tapahtunut. (Hakkarainen, Lonka, Lipponen 2004, 105-106)

                                     Kuva: http://www.oporasti.fi/opettajat

Opettajalle arvioinnin toteutuksen näkyvyys tarkoittaa oman työn tarkastelua mm. kriteerien tarkentamisen, dokumentoinnin ja arvioinnin yhdenmukaisuuden muodossa. Arviointia kuvataan prosessina johon liitetään vahvasti palautteenantaminen ja ohjausnäkökulma. Opettajien ja oppilaitosten henkilöstön kesken on jatkettava pohdintaa siitä kuinka arviointia tehdään, mikä sen tarkoitus ja tavoite on, mitä menetelmiä käytetään ja kuinka tuloksia hyödynnetään sekä siitä millainen kokonaisnäkemys arvioinnista syntyy. Opettajakunnan käytännön työssä tämä näkyy myös uusien välineiden, prosessien ja toimintatapojen kehittämistarpeena. Lisäksi voisi varovaisesti arvioida, että suuntaus opiskelijoiden itsearviointitaitojen kehittämiseen tähtäävässä työssä erityisesti ammatillisessa ja aikuiskoulutuksessa on vahvaa. Työelämän haastavuus ja jatkuva muuttumisen tarve edellyttävät kykyä omien taitojen arviointiin ja kehitystarpeiden havaitsemiseen.

Opettajan kyky raportoida tuloksia ja hyödyntää niitä arjen kehittämistoiminnassa nykyistä enemmän tulee olemaan arvossaan. Opettajan täytyy kyetä keskustelemaan myös oppilaitoksen ulkopuolella arviointien tarkoituksesta, tuloksista sekä arviointeihin liittyvistä rajoituksista ja vahvuuksista. Jo nyt opettajakollegoiden kesken käydään keskustelua eri arviointimenetelmien vahvuuksista ja siitä mitä niiden avulla arvioidaan – osaamista, muistia vai ulkoa oppimisen taitoa? Kuhina ja keskustelut opettajien kesken arvioinnin rajoituksista ja vahvuuksista jatkuu yhä.

Oppilaitosten ja opettajien on tarkasteltava omia toimintamallejaan ja prosessejaan sekä pohdittava mm. arvioinnin merkitystä opiskelijan jatkokouluttautumisen, työelämän vaatimusten ja oman laadukkaan toiminnan näkökulmista. Oppilaitoksissa harjoitetaan entistä enemmän vertaisarviointia oman oppilaitoksen ja toisten oppilaitosten toiminnan välillä niin kotimaassa kuin ulkomailla.

Kuvassa opettajan arvioija rooliin liittyviä näkökulmia tulevaisuudessa.

 

Mitä taitoja opettaja tarvitsee toimiakseen arvioijana?

Opettaja on oman alansa asiantuntija ja häneltä odotetaan arviointiosaamista eri tavoin. Arviointiosaamiseen vaaditaan ainakin alan ammatillista osaamista, alan työtehtävien tuntemusta, työssä tarvittavien taitojen tuntemusta, ajankohtaisten haasteiden tuntemusta sekä kykyä ymmärtää ja soveltaa esim. tutkinnossa vaadittavia ammattitaitovaatimuksia erilaisiin yrityksiin ja toimintaympäristöihin.

Arviointityön eettisestä näkökulmasta opettajalta vaaditaan eettisten periaatteiden tuntemusta. Opettaja tekee työtänsä ja pohtii eettisiä ongelmia oma tietonsa, kokemuksensa, ammattitaitonsa, työn roolin ja omien arvojensa ja ihanteidensa kautta. Opettajan osaamiseen ja hyvään ammattietiikkaan kuuluu, että hän tiedostaa omaan ajatteluunsa vaikuttaneet asiat. Opettajan on tunnettava myös arvioinnin teoreettisia perusteita ymmärtääkseen arviointitoiminnan perusluonnetta, sen mahdollisuuksia ja rajoituksia. (Jakku-Sihvonen & Heinonen 2001, 21/ 103-109.)   

Käytännöllisestä näkökulmasta opettajalta vaaditaan arvioinnissa myös mm. kannustavaa asennetta, kykyä itseilmaisuun, hyvään ja kohteliaaseen viestintään sekä taitoa antaa ymmärrettävää ja opastavaa palautetta. Opettajalla on siis suuri tarve tunneälylle tehdessään arviointia. Tunneäly tarkoittaa niitä edellytyksiä, joita ihmisellä on oppia toimimaan erilaisissa viestintä ja ihmissuhteissa. Tunneälyyn kuuluvat mm. itsetuntemukseen ja sosiaaliseen kyvykkyyteen liittyviä taitoja, kuten itsensä johtamisen taidot: itsetuntemus, itsehallinta ja motivoituminen sekä sosiaaliset taidot: empatia, vuorovaikutustaidot ja yhteistyötaidot. (Repo & Nuutinen 2003, 11-18)

Osaamisen arviointi perustuu käytännössä monien tekijöiden yhteisvaikutuksiin. Arvioinnissa voivat osaltaan vaikuttaa opettajan ja oppilaitoksen arvot, oppimis-, ihmis- ja tiedonkäsitys. Pedagogisissa opinnoissa opettaja pohtii myös ihmis- ja oppimiskäsitystään. Tämä itsensä ja omien käsitysten läpikäynti edistää myös kykyä arvioida, huomioida, pohtia ja eritellä omia näkemyksiä.

Arvioijan taidot:

Yleistaidot:

• Objektiivisuus
• Eettisyys
• Kannustavuus
• Ilmaisutaidot / viestintätaidot
• Tunneäly
• Palautteenantotaidot
• Taito omaksua uutta

Pedagogiset taidot:

• Käsitys itsestä / oma käyttötieto
• Laaja ihmiskäsitys
• Laaja oppimiskäsitys
• Teoriaosaaminen

Ammatilliset taidot:

• Ammatillinen (substanssi) osaaminen
• Alan työtehtävien ja työssä tarvittavien taitojen tuntemus
• Alan toimintaympäristön tuntemusta
• Kykyä tulkita tutkinnon ammattitaitovaatimuksia erilaisissa yhteyksissä (esim. erilaiset yritykset)
  
  

Miten opettaja voi kehittää arviointiosaamistaan?

Opettajan tulee ensin tunnistaa omien taitojensa taso ja pohtia missä hänellä olisi kehitettävää. Omien vahvuuksien vahvistaminen ja oman osaamisen laajentaminen edistävät taitoja toimia arvioijana. Arviointiosaamisen kehittäminen vaatii monialaisuutta ja omien taitojen ylläpitämistä sekä taitoa omaksua jatkuvasti uutta. Opettajan on syytä pitää itsensä ajan tasalla ja seurata aina myös uusia ohjeista ja kirjoituksia arviointiin liittyen. (mm. TAMKissa tulossa kesällä 2015 julkaisu oppimisen arvioinnista ja laadusta.)  

Opettajan arvioija-roolin yhteiskunnallinen merkitys

Opettajan arviointitaidot voivat vaikuttaa opiskelijaan monilla tavoin. Kyky arvioida kannustavasti voi motivoida hankkimaan lisää tietoa ja haluun oppia. Vastaavasti lannistava arviointi voi olla aiheuttaa jopa kolhuja opiskelijan itseluottamukseen ja oman oppimiskyvyn aliarviointiin. Taitojen kehittymistä tukevalla arvioinnilla voidaan edistää kykyä omien suoritusten arvioimiseen ja synnyttää halu jatkuvaan parantamiseen sekä kehittymiseen. Arvioinnin tulee olla oikeudenmukaista ei esim. persoonasta johtuvaa tai vinoutunutta. Epäoikeudenmukainen kohtelu ja epäasiallisuus voivat aiheuttaa opiskelijalle pitkäikäisiä ongelmia esim. vääristyneen omakuvan tai omien taitojen aliarviointia. (Jakku-Sihvonen & Heinonen 2001, 80-110)

Arvioinnin tekemiseen kohdistuu myös paljon vaatimuksia. Arviointi on suunniteltava siten, että se ei ohjaisi oppimista ohi opetussuunnitelman tai syväsuuntautuneen oppimisen sijaan suorittavaan oppimiseen. Suorittavan oppimisen myötä laajempien kokonaisuuksien hahmottaminen ja syy - seuraus suhteiden ymmärtäminen saattavat jäädä vajaiksi. Arvioinnin tulee olla entistä enemmän laadullista kuin määrällistä. Laadullisessa arvioinnissa korostuu myös tulkinnallisuus arviointia tehdessä. Laadullinen arviointi perustuu mm. siihen että opiskelijoiden arviointia ohjaavat samat kriteerit, tavoitteet ja osaamisen kuvaukset ja arviointia tehdään suhteessa niihin. Esimerkiksi ammatillisten tutkintojen kohdalla opiskelijan oppimistuloksia verrataan suhteessa tutkinnon perusteissa oleviin ammattitaitovaatimuksiin ja kriteereihin. Laadullisia arviointivälineitä ovat myös eri tavoin dokumentoidut oppimis- tai koetehtävät, portfoliot, vertais- ja itsearvioinnit. Lisäksi laadullista arviointia voidaan määritellä sen mukaan kuinka tarkoituksenmukaiset arviointiolosuhteet ovat arvioitavan asian kannalta. (Räisänen 2013, 46-53)

Esimerkiksi näyttötutkinto-opiskelijat osoittavat ammattitaitonsa oikeissa työelämän tilanteissa ja työpaikoilla henkilökohtaisen suunnitelmansa mukaisesti. Näyttötutkinto-opiskelijaa arvioidaan myös henkilökohtaisen arviointiaineiston pohjalta. Laadullisuuden kriteerit täyttyvät myös monivaiheisessa arviointiprosessissa ja siinä, että arviointi on tasapuolinen kaikille tutkintoa suorittaville. Opettajien on kuitenkin roolissaan tarkkailtava, että arvioinnin laadullisia periaatteita noudatetaan, arviointiprosessi toimii ja että yksilöllisyys voidaan huomioida esim. tarkoituksenmukaisessa työssä tai työtehtävässä. Opettajalla on vastuu myös opiskelijoiden ohjauksesta siten, että he ymmärtävät laadullisen arvioinnin periaatteet ja arviointivälineiden käyttöä omassa tekemisessään.

Yhteiskunnallisesti arvioinnin laadulla on kauaskantoisia seurauksia. Numeroarviointiin verrattuna palautteen antamisen on todettu vaikuttavan vahvemmin opiskelijoiden motivaatioon. Sanallisen palautteen laadulla on opiskelijan kehittymisessä erityisesti merkitystä. Nykypäivän yhteiskunta ja muuttuva työelämä tarvitsee erityisesti muuntautumiskykyisiä ja oma-aloitteisia työntekijöitä, joilla on tarvittavia taitoja omien kykyjensä ja osaamisensa arviointiin. Mikäli jo koulutiellä näiden taitojen kehittymistä on tuettu arvioinnilla, on siihen paremmat mahdollisuudet myös työelämässä. (Räisänen 2013, 55-58) Palautetta voidaan ajatella myös oppimisen polttoaineena. ”Kehittyäkseen ihminen tarvitsee palautetta - joko itseltään tai muilta. ” (Kupias & Koski 2012, 164)

Itsearvioinnin merkitys korostuu tulevaisuudessa ja opettajan on hyvä pohtia myös tukevatko hänen käyttämänsä menetelmät itsearviointitaitojen kehittymistä. Itsearvioinnin kehittämiseksi on mahdollista kehittää menetelmiä ja erilaisia malleja. Opiskelijan itsearviointiin voidaan kannustaa esim. oppimispäiväkirjoilla, oppimisanalyyseilla tai teettämällä vertailua asetettuihin tavoitteisiin (opintosuunnitelma / tutkinnon osaamistavoitteet). Aikuiset näyttötutkinto-opiskelijat arvioivat oppimistaan ja osaamistaan useammassa vaiheessa opintoja mm. työpaikalla työpaikkakouluttajiensa kanssa, oppilaitoksen koulutuksen yhteydessä opintotehtävien yhteydessä ja kokoavat itsearviointinsa myös osaksi tutkintoaineistoaaan.

Itsearviointitaitojen kehittämiseen tähtäävä työ on hyvä tehdä näkyväksi myös opiskelijalle, jotta hän oppii luottamaan ja arvostamaan omia itsearviointitaitojaan. Toiminnassa näkyvä itsearvioinnin tukeminen tarkoittaa arjessa ja ohjauksessa jatkuvasti näkyvien itsearviointimenetelmien käyttöä esim. viikko-ohjelmaan yhdistettynä.  Voit lukea opiskelijoiden itsearviointitaitojen kehittämisestä mm. seuraavasta mielenkiintoisesta blogista:  Arvioinnin päivitys ladattavissa - asiaa opiskelijoiden itsearviointitaitojen jatkuvasta ja näkyvästä kehittämisestä. 


* Tehtävä:  

Keskustele muiden kanssa opettajan roolista arvioijana. Minkälainen on opettajan arviointityön tulevaisuus? Onko tulevaisuudessa arvioijana yhä opettaja? Mitä on hyvä opiskelija-arviointi? Minkälaisia näkökulmia opettajan on huomioitava arviointityössäään?  Sana on vapaa...

(Jakku-Sihvonen & Heinonen 2001, 78-94 / 109)

LÄHTEITÄ:

Guba,E.G. & Lincoln, Y.S. 1998. Competing paradigms in qualitative research. Teoksessa Jakku-Sihvonen, R. & Heinonen, S. 2001. Johdatus koulutuksen uudistuvaan arviointikulttuuriin. Opetushallitus. Yliopistopaino.

Hakkarainen K., Lonka K. & Lipponen L. 2004. Tutkiva oppiminen - järki, tunteet ja kulttuuri oppimisen sytyttäjinä. WSOY.   

Hätönen, H. 2010. Työpaikkaohjaaja opiskelijan arvioijana. Vipuvoimaa EU:lta 2007-2013. Educa-Projektit Oy.

Jakku-Sihvonen, R. & Heinonen, S. 2001. Johdatus koulutuksen uudistuvaan arviointikulttuuriin. Opetushallitus. Yliopistopaino.

Kupias, P. & Koski, M. 2012. Hyvä Kouluttaja. Sanoma Pro.

Linnakylä, P. & Välijärvi, J. 2005. Arvon mekin ansaitsemme. Kansainvälinen arviointi suomalaisen koulun kehittämiseksi. Jyväskylä: PS-kustannus.

Raivola, R. 1995. Mitä evaluaatio on ja mihin sitä tarvitaan? Teoksessa Aikuiskoulutuksen arviointi. Panoraamoja ja lähikuvia. Aikuiskasvatuksen 36. Vuosikirja. Kansanvalistusseura ja Aikuiskasvatuksen Tutkimusseura. Helsinki: BTJ Kirjastopalvelu, 21-60.

Repo, I. & Nuutinen T. 2003. Viestintätaito. Opas aikuisopiskelun ja työelämän vuorovaikutustilanteisiin. Otava.

Räisänen, A. 2013 (toim.) Oppimisen arvioinnin kontekstit ja käytännöt. Opetushallitus. http://karvi.fi/publication/oppimisen-ja-arvioinnin-kontekstit-ja-kaytannot/