Opettajana ohjaajana

Ohjaaminen on monimuotoistaja tavoitteellista toimintaa, johon vaikuttavat toimintaympäristö ja ohjattava kohderyhmä. Tavoitteet ja ratkaisut ongelmiin määrittyvät ja löytyvät ohjattavasta käsin.  Ohjaaminen perustuu humanistiseen ihmiskäsitykseen, on kokonaisvaltaista työskentelyä ja sisältyy opetukseen ja moneen ammattiin. (Kalliola, Kurki, Salmi & Tamminen-Vesterbacka 2010.) Positiivisessa ilmapiirissä toteutuva hyvä ammatillinen ohjaus on innostavaa, ystävällistä sekä tarvittaessa sopivan tiukkaa ja vaativaa.
Ohjauksella opettaja edistää opiskelijan ja ryhmän oppimista, oppimismahdollisuuksien luomista sekä oppimishalun virittämistä ja säilyttämistä. Oppimisen ohjaaminen on tietoista kommunikointia opittavien tietojen, taitojen ja kokemusten työstämiseksi. Ohjauksessa on tärkeää tunnistaa ne, jotka kaipaavat eniten ohjausta tai joilla on oppimisvaikeuksia. (Kähkönen 2009, 31.) Ammatillisen opettajan työstä ja työssäoppimisesta puhutaan tarkemmin täällä.
Opettamisesta ohjaamiseen

Piaget´n (1988) mukaan opettaessamme toiselle jotakin estämme häntä itse oppimasta sitä. Tästä voi päätellä, että opetuksessa lähtökohtana tulisi olla oppilaan aktiivinen ja aloitteellinen rooli, opettajan rooli on toimia tukijana ja ohjaajana. Opettaja voi tuoda oppiaineksen oppijoiden tasolle ja auttaa sen ankkuroimisessa heidän elämismaailmaan ja kokemuksiin riittävän vetovoimaisella tavalla. (Jantunen & Haapaniemi 2013, 146.)
Opettamisesta puhutaankin enenevästi oppimisen ohjaamisena, kun opettamisen kulttuurista siirrytään oppimisen kulttuuriin. Siinä opettaja ja opiskelija ovat tasa-arvoisessa, oppimista tukevassa ja ohjaavassa vuorovaikutussuhteessa keskenään. Ohjauksen ja tuen tarve ja sisältö vaihtelevat ollen alkuvaiheessa yksityiskohtaisempaa kuin loppuvaiheessa. Ohjaaminen vaatii opettajalta asian sisällöllistä osaamista, oppimisprosessin tuntemusta ja hyviä vuorovaikutustaitoja. Tavoitteeena on opiskelijoiden kehittyminen oppijoina ja oppimisen taitojen hallinta. (http://www15.uta.fi/arkisto/verkkotutor/oppohj.htm)
Ohjaajan on tärkeä tunnistaa oppijoiden erilaisuus ja sopeuttaa ja yksilöllistää ohjaustaan sen mukaisesti. Usein on varmasti niin, että ei ole hyviä ja huonoja oppijoita, vaan erilaisia oppijoita.
Kuvahaun tulos haulle ohjaaminen
                                              Kuva: mkadata.fi

Oppimisen ohjaaminen

Oppimisen ohjaaminen on ammatillisen opettajan keskeinen osaamisalue, on osattava suunnitella ja toteuttaa oppimistilanteita erilaisille oppijoille heidän opetusympäristöissään. Käytännön taitojen oppiminen korostuu ja opettajalta vaaditaan laaja-alaista opetus- ja ohjaustaitojen hallintaa. (Kähkönen 2009, 29.) Oppijat ovat erilaisia ja ohjauksen tulisi olla yksilöllistä (Kaikkonen 2008, 47). Helppo sanoa, mutta joskus vaikeampi toteuttaa käytännössä.
Kari Kähkösen mukaan opettaja on enenevästi oppijan kasvun tukemisen lisäksi motivoija, se edellyttää opettajalta ihmissuhdetaitojen lisäksi aitoa kiinnostusta opiskelijoista. Opetus- ja ohjaustoiminnan tavoitteena on kehittää opiskelijoiden ymmärrystä ja suhdetta tietoon sekä asiantuntijamaista työskentelytapaa mahdollisimman aidoissa oppimisympäristöissä. Oppimisen ohjaaminen on opettajan ja opiskelijan yhteistyötä, joka sisältää tiedon luomista, ongelmanratkaisua ja asiantuntijuuden kehittymistä vuorovaikutuksessa. (Kähkönen 2009, 30.)
Ohjaamisosaamisen ulottuvuuksia

Opettaja tukee asiantuntijana opiskelijoiden tiedon rakentamista ja asioiden soveltamista käytäntöön. Opettajan tulisi ohjata opiskelijaa mahdollisimman itseohjautuvaksi toimijaksi ja kyetä organisoimaan työskentelyä. Opetus- ja ohjaamisosaaminen sisältää ainakin kolmenlaista toisiinsa liittyvää osaamista (Kähkönen 2009, 31.):
1)    oppimisteoriaosaamista
2)    oppijaosaamista
3)    oppimisen ohjausosaamista
Yksilöohjauksessa tärkeää on voimavarasuuntautuneisuus ja positiivisten asioiden huomioiminen, erityisesti erityisen tuen tarpeessa olevien ohjauksessa. Ryhmänohjauksessa taas keskeistä on ryhmäyttäminen ja ryhmän kehitysvaiheiden tunteminen. (Kalliola, Kurki, Salmi & Tamminen-Vesterbacka 2010.) Ryhmän toimivuus ja turvallisuus voidaankin nähdä opettamisen perusedellytyksinä. Mielenkiintoista on, että opiskelijan tullessa uuteen ryhmään hän ei mieti ensimmäiseksi mitä tulee oppimaan, vaan tuleeko hyväksytyksi ryhmässä ja mikä on hänen paikkansa siellä (Stenberg 2011, 59-60). Hyväksytyksi tulemisen tarve on siis suuri.
Opettajan rooli uudenlaisessa luokkayhteisössä voidaankin nähdä sensitiivisenä valmentajana tai erityisenä kumppanina, joka tukee oppilaiden osallistumista luokan toimintaan (Rasku-Puttonen 2005, 99). On hyvin tärkeää, että opettaja tiedostaa ryhmäytymisen arvon ja kykenee tarvittaessa ohjaamaan sitä, että kaikki ryhmän jäsenet voivat kokea osallisuutta.
Opettaja toimii monesti opiskelijan kasvu- ja oppimisprosessin ohjaajana ja tukijana oppijaa aktivoivassa ja vuorovaikutteisessa oppimisympäristössä, jossa on monipuoliset mahdollisuudet hankkia ja prosessoida tietoa sekä saada ohjausta luottamuksellisessa ilmapiirissä (Patrikainen 1999, 134, 136). 

Ohjaaminen käytännön työssä
Käytännön työssä tapahtuvan oppimisen ohjaamisen keskeisimpänä tavoitteena on tukea oppimista ja opiskelijan ammatillisen osaamisen kehittymistä. Tähän liittyy myös opiskelijan henkilökohtaisen kasvun ja terveen itsetunnon tukeminen. Oppimisen ja kehittymisen edistämisessä työpaikkaohjaajalla on erilaisia rooleja, joita esitellään alla olevassa kuviossa.
Kuvio 1. Työpaikkaohjaajan roolit (Mykrä 2007, 12).
   
Ammatillisen opiskelijan ohjaus käytännön kentällä tapahtuu pääosin arjen päivittäisissä tilanteissa. Työpaikalla tapahtuvaa oppimista  olisi kuitenkin hyvä pohtia myös erillisissä ohjauskeskusteluissa. Ohjauskeskusteluissa voidaan käsitellä tarkemmin työskentelyn aikana nousseita kysymyksiä. Ohjaajan on hyvä antaa tilaa ja aikaa opiskelijan ajatuksille ja puheelle. Ohjaaja voi auttaa opiskelijaa tuomaan esille ajatuksiaan ja edistää hänen oppimista.

Ohjauskeskustelussa toteutuu ohjattavan kohtaaminen, ilmapiiri, keskustelun eteneminen ja dialogisuus. Opiskelijalähtöisyys on perusta ja opettajan tehtävänä on luoda luottamuksen ilmapiiri, jossa opiskelija uskaltaa ottaa esille henkilökohtaisia asioita. Opettaja kuuntelee, tekee yhteenvetoja, nostaa esille opiskelijan vahvuuksia, antaa palautetta ja ohjata tietolähteille. Työvälineitä ovat mm. avoimet ja tarkentavat kysymykset, jotka auttavat opiskelijaa selkiyttämään tietoa ajattelun ja päätöksenteon pohjaksi. Opettaja ei tarjoa valmiita ratkaisuja tai näkemyksiä. (Kähkönen 2009, 33.) Ratkaisut siis nousevat opiskelijasta käsin.

Esimerkiksi tällaisia keinoja voi käyttää edistääkseen opiskelijan ajattelua ja oppimista:

Kuvio 2. Ohjauksen keinoja (Mykrä 2007, 28).

Hyvän opiskelijaohjauksen piirteitä

Opetuksen ja ohjauksen laadulla on iso merkitys opiskelijan oppimisessa. Nieminen ja Uusitalo ovat terveysalan kirjallisuuden pohjalta löytäneen keskeisiä piirteitä hyvälle opiskelijaohjaukselle hoitotyössä. Tällaisia ovat toimiva vuorovaikutussuhde, yhteinen tietoisuus oppimistavoitteista, palautteen saaminen, opiskelijan itsenäisen toiminnan tukeminen, ohjaajan läsnäolo ja työyhteisön hyvä ilmapiiri. (Nieminen & Uusitalo 2005, 89.)
Hyvä ohjaaja ei vaadi liikaa, mutta edellyttää opiskelijalta perusteluja ratkaisuilleen ja kykenee antamaan asiantuntemuksensa opiskelijan käyttöön. Ohjaajan halukkuus ohjaamiseen, tuki opiskelijalle ja sujuva yhteistyö käytännön ja koulun välillä edesauttavat oppimista. Hyvä opiskelijaohjaaja auttaa teorian soveltamisessa käytäntöön ja kliinisten taitojen oppimisessa. Henkilöstökoulutus voi parantaa opiskelijaohjausta. (Nieminen & Uusitalo 2005, 93-94.)
Ammatillisen opettajan yksilöllistä opiskelijan ohjausta, taitojen oppimisen ohjausta ja oppimisen valmiuksien arvioimista ja niiden haasteita kuvataan seuraavassa esityksessä: http://slideplayer.fi/slide/1935419/
* Tehtävä: 
Pohdi edellisen esityksen pohjalta ohjaajan tehtäviä, professionaalisen ohjauksen tunnusmerkkejä ja ohjauksen laatutekijöitä. Voit keskustella näistä sivun lopussa olevalla keskustelualustalla. Reflektoi omia kokemuksiasi aiempien ammattiopintojesi käytännön harjoitteluista ja saamaasi ohjausta siellä tai omaa ammatillisen opiskelijan ohjaustasi esityksessä olleiden näkökohtien valossa. Minkälaista ohjausta itse sait? Mikä oli parasta? Millä tavoin itse ohjasit opiskelijaa?

                                                 Kuva: yle.fi


Opettajaopiskelijan harjoittelun ohjaus

Myös opettajaopiskelijoiden opettajaharjoittelun ohjaus on tavoitteellista toimintaa. Harjoittelun tavoitteet juontuvat opettajankoulutuksen opetussuunnitelmasta ja opiskelija konkretisoi tavoitteet henkilökohtaisiksi kehittymistavoitteikseen - opettaja ohjaa prosessia.  

Opettajaopiskelijoiden harjoittelun ohjaamisessa painotetaan opettajaopiskelijoiden perspektiivin kehittymistä opettajuuteen eli käyttötiedon ja teorian kehittymistä. Ohjauksessa korostuu autonomian, osaamisen ja yhteisöllisten taitojen ohjaaminen. (Blomberg, Pyysiäinen & Palo 2009, 11.) Alkuvaiheen opettajaopiskelijalle voi käyttötieto näyttäytyä hyvinkin hämäränä,  mutta kokemuksen ja opintojen myötä se selkiytyy ja kehittyy.

Opetusharjoittelun ohjauksen palautteissa pohditaan sitä, miten opiskelija onnistui asetettujen tavoitteiden suhteen. Ohjauskeskustelussa opetuksen onnistuneisuutta arvioidaan ja keskustellaan vaihtoehtoisista pedagogisista malleista. Tavoitteellisuuden ja aidon dialogisen suhteen puuttuminen ohjauksesta voi johtaa siihen, että opiskelija jää yksin selviytymään. Tavoitteiden puuttuminen hyvässä dialogisessa ohjauksessa taas voi johtaa siihen, että harjoittelussa on hauskaa ja kaikki sujuu muuten hyvin, mutta kehittymistä ei tapahdu. (Praktikumkäsikirja 2014.) Harjoittelun hauskuus ei tietenkään sinällään ole paha asia.

Alla olevassa kuviossa Jyrhämä (2003) havainnollistaa ohjauksen tavoitteellisuuden ja dialogisuuden välistä oikeaa suhdetta seuraavasti (Praktikumkäsikirja 2014):

Kuvio 3. Pedagogisesti onnistunut tavoitteellinen ja dialoginen ohjaus (Jyrhämä, 2003, Tahkokalliota, 2001 mukaellen - Praktikumkäsikirja 2014).

Opettaja ohjaajana muuttuvan työn ja tulevaisuuden näkökulmasta

Kiihtyvällä tahdilla muuttuvassa, kompleksisessa yhteiskunnassa muuttuvat niin arvot, elinolosuhteet, koulutukselliset ja ammatilliset rakenteet sekä työelämän vaatimukset kuin teknologian mahdollisuudetkin. Myös työntekijöiden erilaistuminen, kriisit ja globaalin maailman muutokset ovat tulevaisuutta. (Luukkainen 2005, 144; Patrikainen 2009, 20).

Nämä pakottavat opetusalankin muutokseen, kun näkyvissä on oppimisympäristöjen laajeneminen, sähköisen viestinnän lisääntyminen, yksilöllisten koulutustarpeiden ja median roolin kasvu. Olli Luukkaisen mukaan oppilaitoksen tulisi olla pienoismalli ja peili yhteiskunnasta ja ohjata opiskelijoita toimimaan sen prosesseissa. Siksi opettaja tarvitsee kykyä ja halua ymmärtää ja analysoida yhteiskuntaa, sietää muutosta ja kyetä elämään muutospaineiden keskellä vaikuttamalla aktiivisesti muutosten suuntaan. Opettajan ja ohjaajan tulisi muistaa mennyttä, havainnoida ja ymmärtää nykyhetkeä ja tarkastella ja pitää huolta tulevaisuudesta (Luukkainen 2005, 144-145). Kuulostaako vaativalta ja moniulotteiselta?

Opettajan työssä tulevaisuusnäkökulma on kuitenkin välttämätön, koska tulevaisuuden hahmottaminen vaikuttaa tämän hetken valintoihin opettajan työssä. Tavoitteena on turvata opiskelijoille valmiuksia, joilla he voivat kohdata tulevaisuutensa, vaikka siitä ei vielä ole varmaa tietoa. (Patrikainen 2009, 20.) Tällöin arvo-osaaminen ja kasvatuksellisuus korostuvat, oppijan pitäisi saada kulttuurista kompetenssia ja tulevaisuustietoisuuden tulisi kasvaa. Opiskelija henkisen kasvun, hyvän itsetunnon ja yhteistoiminnallisten ja sosiaalisten taitojen ohjaaminen korostuvat (Patrikainen 2009, 21-22.), yhteisötaitoja tarvitaan kaikkialla.


                                         Kuva: Marjo Mattila

Opettajalähtöisyydestä oppijalähtöisyyteen

Opettaminen on aiemmin nähty tiedon jakamisena. Opetusalalla ollaan enenevästi suuntaamassa kohti oppijalähtöistä ja -keskeistä opetusta, jossa opettajan taidot ohjaajana korostuvat. Opettaja toimii oppimisen, tiedonhaun ja tiedon kontruoinnin ohjaajana.

Relevantin tiedon löytäminen nykymaailmassa ei ole yksiselitteistä. Tiedonhakutaidot ja kriittiset tiedon arvioimisen taidot ovat kullanarvoisia, tässä tarvitaan myös ohjausta. Tulevaisuudessa korostuvat ohjaajan taidot oppijoiden erilaisuuden huomioimisessa. Monikulttuuristuvassa maailmassa tarvitaan kielitaitoa ja sähköistyvässä ja teknistyvässä maailmassa hyviä tietoteknisiä valmiuksia. Laaja-alaiset taidot, verkostoituminen ja sosiaaliset taidot korostuvat tulevaisuuden opetuksessa ja ohjauksessa.

Onnismaan mukaan ohjauksellinen opetus ja pedagoginen ohjaus tuovat opetukseen ja ohjaukseen oppijan näkökulman, jossa ohjauksen myötä voidaan oppia antamaan vanhoille kokemuksille uusia merkityksiä sen sijaan, että uudet kokemukset istutettaisiin yksilön vanhoihin merkityksiin, kuten aiemmin on opetettu (Onnismaa 2011, 24).

* Tehtävä: 
Katso seuraava diasarja ja pohdi sen valossa uutta, tulevaisuuden opettajuutta, ohjauksen vaikuttavuutta ja asiantuntijuuteen ohjaamista. Ovatko ne helposti toteutettavissa ja mitä ongelmakohtia niihin liittyy? Mitä ohjaajan kaksiteholasien käyttäminen mielestäsi tarkoittaa käytännössä?

Opettajan keskeiset taidot ohjaajana toimimiseen:

• pedagogiset taidot
• ohjaus ja arviointitaidot
• oppimisprosessin tunteminen
• ammatillinen osaaminen
• kasvatustieteellinen osaaminen
• yhteiskunnallinen osaaminen
• itsensä tunteminen ja kehittäminen
• havainnointitaidot
• kohtaamisen ja kuuntelemisen taito
• vuorovaikutus- ja yhteistyötaidot
• eettiset- ja empatiataidot
• tavoitteen asettamisen taito
• toiminnan suunnittelu-, toteutus- ja arviointitaidot
• tiivistämisen taito
• kyseenalaistamisen ja reflektoinnin taito
• palautteen antamisen taito
• persoonalliset taidot
• erityisopetukselliset taidot

Opettaja ja ohjaaja yhteiskunnallisesta näkökulmasta

Opettajan tiedoilla, taidoilla ja osaamisella on yhteiskunnassa suuri merkitys. Koululaitos on yhteiskunnan tärkeimpiä instituutioita niin taloudellisesti, sosiaalisesti kuin kulttuurisesti. Sen uusintamis-, siirtämis-,  sailyttämis-, ja valikointitehtävä on sidottu kulloiseenkin aikaan yhteiskunnassa. Oppilaitoksen opetus- ja kasvatustehtävän määrittelee yhteiskunta. (Mikkola 2004,188.) Kun opettajan työ on yhteiskunnallisesti merkittävää ja siihen liittyy kasvatusvastuu, se on näin ollen myös eettisesti tärkeä ammatt.

Opettajan ja ohjaajan tarvitsemia valmiuksia postmodernissa yhteiskunnassa ovat hyvä ammattitaito, persoonan kehittyminen ja hyvät vuorovaikutustaidot. Ammattitaito sisältää aineenhallinnan, ohjaustaidot ja tutkivan työotteen. Persoonan kehittymiseen liittyvät itsetunto, autonomisuus, dynaamisuus ja innovatiivisuus. Vuorovaikutustaidoissa tärkeitä ovat aktiivinen kuuntelu, sosiaalinen herkkyys, dialogisuus, yhteiskunnallinen toiminta ja vastuuntunto. (Luukkainen 2005, 154.) Erityisen keskeisiä ovat ihmisten kanssa toimimisen taidot.

Julkishallinnon virkamiehenä opettajan on lainsäädännön lisäksi huomioitava kunnan ja koulutoimen lähtökohdat, toimintaympäristö, säännöt ja toimintaperiaatteet. On myös tunnettava talouden pelisäännöt ja realiteetit. (Luukkainen 2005, 159.) Monella mieleen voikin nousta kysymys, onko opettajan todellakin  oltava muun lisäksi vielä taloustieteenkin osaaja.

Koulun ja yhteiskunnan lähentyminen, vuorovaikutuksen tiivistyminen ja koulun sidosryhmien lisääntyminen tuovat koulujärjestelmille enemmän avautumismahdollisuuksia ympäristöä kohti. Toiminnan reunaehtojen tunteminen tuo perusteita tiiviimmälle yhteistyölle koulun ulkopuolisen yhteiskunnan ja mm. poliittisen päätöksentekojärjestelmän kanssa. Tulevaisuuden opettaja on aktiivinen yhteiskunnassa toimija. (Luukkainen 2005, 152,159.) Mitä jos opettaja ei tahdo olla aktiivinen toimija yhteiskunnassa, onko hänellä lupa vetäytyä " vaan opettamaan"?

                                                    Kuva: verkkolehdet.jamk.fi



LÄHTEITÄ:
Jantunen, T. & Haapaniemi, R. 2013. Iloa kouluun. PS-Kustannus. Jyväskylä.
Kaikkonen, L. 2008. Ammatillinen opettaja erilaisten oppijoiden ohjaajana. Teoksessa Honkanen, E., Kaikkonen, L. & Kotila, H. (toim.) Näkökulmia ammatilliseen erityisopetukseen. WSOY. Helsinki.
Kalliola, T., Kurki, A., Salmi, M. & Tamminen-Vesterbacka, T. 2010. Matkalla ohjaajuuteen. Kirjapaja. Helsinki.
Luukkainen, O. 2005. Teoksessa Luukkainen, O. & Valli, R. (toim.) Kaksitoista teesiä opettajalle. Otava. Jyväskylä.
Mikkola, A. 2004. Onko opettajankoulutus yhteiskunnallinen vaikuttaja. Teoksessa Sallila, P. & Malinen, A. (toim.) Opettajuus muutoksessa. Aikuiskasvatuksen 43. vuosikirja. Kansanvalistusseura ja Aikuiskasvatuksen tutkimusseura. Vantaa.
Mykrä, T. 2007. Työpaikkaohjaaja oppimisen edistäjänä – opiskelijan ohjaaminen ja arviointi työpaikalla. Educa- Instituutti Oy. Vammala: Vammalan kirjapaino Oy.
Nieminen, I. & Uusitalo, U. 2005. Opiskelijaohjaukseen liittyvä henkilöstökoulutus yliopistosairaaloissa vuonna 2005. Teoksessa Hyllinen, K., Koivula, M. & Tarkka, M.-T. (toim.) Opettajaksi terveysalalle – haasteita ja lupauksia. Tampereen yliopiston hoitotieteen laitos. perhekeskeisen hoidon tutkimus- ja opetuskeskus julkaisuja 8.
Onnismaa, J. 2011. Ohjaus- ja neuvontatyö. Gaudeamus. Helsinki.
Patrikainen, R. 1999. Opettajuuden laatu. PS-Kustannus. Jyväskylä.
Patrikainen, R. 2009. Opettajan työ yhteiskunnan ja tulevaisuuden kannalta. Teoksessa Blomberg, S., Komulainen, J., Lange, K., Lapinoja, K., Patrikainen, R., Rohiola, U., Sahi, S. & Turunen, T. (toim.) Opettajuuteen ohjaaminen. PS-Kustannus. Jyväskylä.
Patrikainen, R. 2009. Opettajan ja ohjaajan professio. Teoksessa Blomberg, Komulainen, Lange, Lapinoja, Patrikainen, Rohiola, Sahi & Turunen. Opettajuuteen ohjaaminen. PS-Kustannus. Jyväskylä.
Rasku-Puttonen, H. 2005. Teoksessa Luukkainen, O. & Valli, R. (toim.) Kaksitoista teesiä opettajalle. Otava. Jyväskylä.
·       Stenberg, R. 2011. Riittävän hyvä opettaja. PS-Kustannus. Jyväskylä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tilaa: Blogitekstit (Atom)