”Teknologian hyödyntäminen ei itsessään tee oppimisesta tehokkaampaa tai parempaa, vaan tärkeää on nähdä ne oppimisen älylliset ja sosiaaliset toiminnot, joihin opiskelijat osallistuvat teknologian avulla. Tämän ymmärtämiseen tarvitaan tutkijoiden lisäksi tavallisia opettajia, oman alansa asiantuntijoita, jotka kehittävät opetustaaninnovatiivisesti ja ovat kiinnostuneita omien oppilaittensa oppimisesta.”
(Koulutuksen tietoyhteiskuntakehittäminen 2020)
Kuva: saukkorauta.wordpress.com
Koulutuksen tietoyhteiskuntakehittäminen 2020 (2010) korostaa myös osaamisen kehittämistä. Sen mukaan koulutuksen parissa työskentelevillä tulee olla tarvittavat tiedot, taidot ja motivaatio käyttää teknologiaa pedagogisesti mielekkäällä tavalla oppimisen tukena sekä muussa vuorovaikutuksessa. Opettajien ja muun henkilöstön tiedon hallintaa ja pedagogista osaamista tulee parantaa. Olennaisinta on opettajien kyky hyödyntää tekniikkaa pedagogisesti oppimista tukevalla tavalla. Opetushenkilöstön osaamiselle asettavat haasteita yhteiskunnassa ja työelämässä tapahtuvat muutokset, joita ovat mm. osaamisvaatimusten kasvaminen, työtehtävien ja sisältöjen vaihtuvuus, työskentelytapojen muutokset, toimenkuvien muuttuminen sekä innovaatiotoiminnan merkityksen lisääntyminen. (Koulutuksen tietoyhteiskuntakehittäminen 2020.)
Myöskään oppimisympäristöjen kehittämistä ei sovi unohtaa. Oppimisympäristöjen kehittämisellä voidaan saavuttaa oppimistulosten sekä opettajien ja oppijoiden tietoyhteiskunta-valmiuksien paranemista. Oppimisympäristöjä kehittämällä ja monipuolistamalla sekä ottamalla tieto- ja viestintätekniikka luovalla tavalla mukaan oppimiseen voidaan hyödyntää fyysisiä oppimisympäristöjä tehokkaasti. Virtuaalisten oppimisympäristöjen avulla koko maailma on oppimisen ulottuvilla. Oppimisympäristöjen kehittämisellä edistetään myös elinikäistä oppimista. (Koulutuksen tietoyhteiskuntakehittäminen 2020.)
Verkko-opetus ja -opiskelu mahdollistuvat nykyaikaisen tietotekniikan avulla. Verkko-oppijat voivat suorittaa opintojaan itselleen parhaiten sopivana aikana ja valitsemassaan paikassa. Oppijoille verkko-opetus avaa myös uusia ja mielenkiintoisia opintoväyliä ammattitaidon saavuttamiseksi. Tieto- ja viestintätekniikka voi auttaa monella tavalla yksilön oppimisessa. Tieto- ja viestintätekniikan avulla oppija voi kehittää tiedontuottamisen ja -hankinnan sekä ongelmanratkaisun taitoja. Se mahdollistaa myös yhteisöllisyyden sekä yhteisöllisen tiedontuottamisen ja -jakamisen.
Verkko-opettajan osaaminen
Opettajaa pidetään yleisesti oman alansa asiantuntijana, joka hallitsee pedagogiikan, didaktiikan, opetettavan sisällön ja opetus-/oppimisprosessin loistavasti (Herkman 2010, 149 - 150). Helakorven (2004, 60) mukaan opettajan asiantuntijuus koostuu neljästä osaamisen alueesta: substanssiosaaminen, pedagoginen osaaminen, tutkimus- ja kehitysosaaminen ja organisaatio-osaaminen. Edellä olevat opettajan asiantuntijuuden osaamisalueet pohjautuvat Ammattikorkeakoululakiin 351/2003.
1) Substanssiosaaminen koostuu ammatillisesta tietotaidosta ja työelämäosaamisesta. Ammatillisella tietotaidolla tarkoitetaan kyseessä olevan ammatin tiedollisia ja taidollisia vaatimuksia. Työelämäosaamiseen liittyy kiinteästi yhteisten tavoitteiden ja toimintaohjeiden sekä oman ammattikunnan eettisten ohjeiden noudattaminen. (Helakorpi 2004, 58.)
2) Pedagoginen osaaminen koostuu kasvatuksellisista tiedoista ja taidoista sekä koulutusprosessin hallinnasta. Kasvatuksellisilla tiedoilla ja taidoilla tarkoitetaan oppimisen ja sen ohjaamisen teoriaa ja käytäntöä. Opettajalta vaaditaan ihmissuhdetaitoja ja empaattisia kykyjä sekä kykyä olla aidosti kiinnostunut opiskelijoista ja heidän ongelmistaan ja kehittymisestään. Koulutusprosessin hallinnalla tarkoitetaan itsenäistä kykyä koulutuksen suunnitteluun, toteutukseen ja arviointiin yhteistyössä toisten opettajien ja työelämän edustajien kanssa. Opettaja ei siis enää pelkästään perinteisesti opeta vaan hän ohjaa ja organisoi koulutuksen ja oppimisen prosesseja. Myös muuttuvat ja kehittyvät oppimisympäristöt (esim. verkko-opetus ja verkostoituminen) edellyttävät uusien taitojen kehittymistä ja kehittämistä. (Helakorpi 2004, 58 - 59.)
3) Tutkimus- ja kehittämisosaaminen eli tieteellinen osaaminen tarkoittaa sitä kehittämisosaamista ja ajattelun taitoa, jota oman työn ja työyhteisön kehittäminen vaativat. Opettajan on tunnettava tutkimuksen ja kehittämisen metodit ja osattava soveltaa niitä omassa työssään. Opettajan on myös pystyttävä ratkaisemaan ongelmatilanteet luovasti eli löytämään paras mahdollinen toimintatapa ongelman ratkaisemiseksi. Myös oman alan tutkimusten ja raporttien sekä yhteiskunnallisen kehityksen seuranta ja ymmärtäminen ovat tärkeitä oman ja työyhteisön kehittymiseksi. (Helakorpi 2004, 59.)
4) Organisaatio-osaaminen sisältää tiimi- ja verkosto-osaamisen (yhteistoiminta) sekä taloushallinto-osaamisen. Opettajalla tulee olla taitoja tiimityöhön ja johtamiseen sekä vuorovaikutukseen. Verkostoitumalla toisten alan asiantuntijoiden kanssa opettaja saa tukea työssä menestymiseen tiedon ja osaamisen jakamisen kautta. Opettajan on myös osallistuttava työyhteisön edellyttämiin projekteihin ja hankkeisiin, jotka edellyttävät tiimi- ja verkosto-osaamisen lisäksi taloushallinto-osaamista. (Helakorpi 2004, 59.)
Kuva: verkkolehdet.jamk.fi
Kullaslahden (2011) tutkimuksen mukaan verkko-opettajalla on kolme kiinteästi toisiinsa liittyvää kompetenssia: ammattialaspesifinen, pedagoginen ja tieto- ja viestintätekniikan kompetenssi sekä neljäntenä kompetenssina esiin noussut affektiskonatiivinen eli persoonallisten ominaisuuksien kompetenssi. Kompetenssialueet sisältävät sekä teoreettisen että kokemuksellisen tietämyksen ja kyvykkyyden toimia käytännössä. Lisäksi eettistä toimintaa verkkotyöskentelyssä kuvaavat opettajan persoonalliset ominaisuudet. Ammattispesifisen, pedagogisen ja tieto- ja viestintätekniikka kompetenssien leikkauskohdassa yhdistyvät vahva pedagoginen tietämys ja työelämän tuntemus, pedagoginen monipuolisuus sekä jatkuvasti päivitettävä tieto- ja viestintätekniikan ymmärrys ja sen tarkoituksenmukainen käyttö. (Kullaslahti 2011.)
Ammattialaspesifisyys nousi tutkimuksessa esille verkko-opettajaksi kehittymisen kertomuksista. Tieto- ja viestintätekniikan käytön laajeneminen työelämässä ja opetuksessa korostaa alakohtaisten pedagogisten ratkaisujen ja toimintamallien merkitystä. Näin ollen verkko-opettajan kompetenssia tulisikin tarkastella ja kehittää alakohtaisesti. (Kullaslahti 2011.) Opettajat tarvitsevat myös näkemystä pystyäkseen yhdistämään kolme kompetenssia (ammattialaspesifinen, pedagoginen ja tieto- ja viestintätekniikan kompetenssi) kokonaisuudeksi.
Näkemyksen muodostaman kokonaisuuden avulla opettajat pystyvät löytämään uusia oppimismahdollisuuksia oppijoille. Lisäksi näkemyksen avulla opettajat pystyvät huomioimaan jatkuvasti muuttuvat toimintatavat ympäristöjen ja tieto- ja viestintätekniikan kehittyessä. Opettajien on myös osattava verkostoitua työelämän ja kollegoiden kanssa kehittääkseen omaa osaamistaan ja yhteistyötä. Opettajan pitää pystyä valitsemaan ja yhdistelemään verkko-opetuksessa kulloinkin tarvittavat työkalut valittujen oppimismenetelmien mukaan. (Kullaslahti 2011.)
Verkko-opetukseen ja mihin tahansa opetukseen vaikuttavat opettajan persoonalliset ominaisuudet: joustavuus ja jämäkkyys, selkeä ja täsmällinen ilmaisu, luotettavuus ja oikeudenmukaisuus (persoonalliset piirteet), motivaatio ja minäkäsitys. Motivaatio näkyy verkko-opettajalla mm. kiinnostuksena tieto- ja viestintätekniikkaa kohtaan ja sen käyttöön opetuksessa ja oman työn kehittämisenä. Minäkäsitys on tutkimuksen mukaan uskallusta, rohkeutta ja itseluottamusta kohdata kritiikkiä ja irrottautua vanhoista rutiineista. (Kullaslahti 2011.)
Verkko-opettajan osaamista voidaan tarkastella myös erilaisten roolien avulla. Tella ym. (2001) ovat tarkastelleet opettajan rooleja verkko-opetuksen näkökulmasta. He painottavat, että kyseessä ei ole uusien roolien tai tehtävien luominen vaan opettajan ammattitaidon eri osa-alueiden erilainen painotus. Verkossa opettajan perinteiset roolit painottuvat eri tavalla luokkaopetukseen verrattuna.
Verkossa opettajalla on monia rooleja, joista Tella ym. (2001) ovat listanneet viisi keskeisintä roolia.
- viestijä,
- organisoija
- ohjaaja
- motivoija
- verkottaja/verkottuja
Opettajan tulee pystyä motivoimaan ja kannustamaan oppijoita itsenäiseen tiedonhankintaan ja oppimiseen – oman oppimispolun löytämiseen. Opettaja voi motivoida oppijoita pienillä haastavilla tehtävillä, aktiivisella huomion kohdistamisella oppijoihin (palaute), ajantasaisten ja laadukkaiden oppimateriaalien tarjoamisella sekä ohjaamalla ja osallistumalla itsekin yhdessä tekemiseen. Opettajan pitää myös rohkaista oppijoita ilmaisemaan ajatuksiaan ja tuomaan rohkeasti esiin omaa osaamistaan ja tietämystään. Opettajan pitää saada luotua verkko-opetuksessakin oppijoille ”me-henki”, jolloin jokainen oppija kokee kuuluvansa ryhmään, mikä myös sitouttaa oppijaa opintojen suorittamiseen. (Tella ym. 2001, 226 - 229; Kemppainen 2011; Koivisto ym. 2002, 27.)
Kuva: blogs.helsinki.fi
Verkko-opetuksessa opettaja ei voi viestiä enää perinteisellä tavalla – puhumalla, vaan hänen on pystyttävä käyttämään viestinnässä erilaisia viestintäkanavia ja viestimään kirjoittamalla. Viestinnällä on erittäin suuri merkitys verkko-opetuksessa. Opettaja ohjaa, opastaa, kommentoi, innostaa, aktivoi ja kannustaa viestinnällään. Verkkokeskustelu voi olla ainut yhteydenpitokanava oppijoiden ja opettajan välillä. Esimerkiksi oppimistehtävien ohjauksen tulee olla niin yksiselitteinen, että oppija ymmärtää tehtävän tavoitteen ilman, että hänen pitää kysyä opettajalta tarkentavia kysymyksiä, mikä puolestaan hidastaa oppimisprosessia. (Tella ym. 2001, 238 - 240; Kemppainen 2011; Koivisto ym. 2002, 28.)
Tellan ym. mukaan (2002, 229) verkottaminen tarkoittaa opettajan rakentamaa viestintä- ja asiantuntijaverkkoa sekä verkottuminen siihen liittymistä ja siinä toimimista. Opettaja rakentaa siis verkottumalla itse ja verkottamalla oppijoiden verkko-oppimisen tueksi kollegoista ja alan asiantuntijoista koostuvan ryhmän, joiden asiantuntemusta ja osaamista oppijat voivat hyödyntää opinnoissaan.
Opettaja joutuu organisoimaan verkko-opetuksen. Verkko-opetus koostuu monista tekijöistä: opiskelupaikka, aktivoivat työtavat ja tehtävät, ohjaus ja tuki, materiaalit, toimijat, työvälineet ja mediat. Opettajalle muodostuu siis haasteeksi luoda monista tekijöistä kokonaisuus, joka vie haluttuun lopputulokseen. Organisointiin ja oppimisprosessin suunnitteluun vaikuttaa myös se, sisältyykö verkkoopetukseen lähijaksoja vai onko kyseessä kokonaan verkossa tapahtuva opetus. (Tella ym. 2001, 230 - 238; Kemppainen 2011; Koivisto ym. 2002, 27 - 28.)
Opettajan tulee toimia aktiivisena ohjaajana verkko-opetuksessa. Ohjaajana opettaja auttaa oppijoita sisäistämään uutta tietoa aktiivisella opiskelulla ja oppimisella, jossa keskeistä on oppijoiden oma-aloitteellisuus ja vastuullisuus. Ohjaajan tehtävänä on neuvoa tarvittaessa oppijoita esim. kiinnittämään huomiota oppimisen kannalta oleellisiin seikkoihin, edistää oppijoiden ymmärryksen syventymistä sekä toimia itsekin oppijana. Opettaja ohjaa tarvittaessa keskusteluja pysymään oikeassa suunnassa oppimisen kannalta sekä tarvittaessa esittää oppijoille lisäkysymyksiä asioiden syventämiseksi. Ohjaaja tekee yhteenvetoja tiivistäen oppijoiden näkemyksiä ja mielipiteitä sekä väittämiä. Ohjaaja myös rohkaisee ja kannustaa oppijoita ohjaamaan ja auttamaan muita oppijoita. (Tella ym. 2001, 241 - 249; Kemppainen 2011; Koivisto ym. 28 - 29.)
Opettajalla on myös monia muita rooleja verkko-opetuksessa. Tellan ym. (2001) mukaan opettaja toimii arvioijana, teknikkona, mediavalintoja tekevänä asiantuntijana sekä verkkomateriaalin tuottajana. Opettaja joutuu myös toimimaan verkko-opetuksessa sisältöjen, tekniikan, oppimisen sekä opetus- ja opiskelumenetelmien asiantuntijana oppijan tarvitessa apua ja neuvoja.
Kuva: webfronter.com
Verkko-opetukseen vaikuttavat oppimisprosessi, oppimisympäristö ja teknologia sekäoppimiskäsitykset ja -menetelmät. Opetus, olipa se verkossa tai ei, pohjautuu aina opettajan pedagogisiin käsityksiin (oppimiskäsityksiin), jotka ohjaavat opetuksen suunnitteluprosessia. Didaktiikan (oppimismenetelmien) avulla opettaja määrittää, minkä tyyppinen oppiminen sopii parhaiten opiskeltavaan aiheeseen ja oppijoille. (Verkkoluotsi 2003). Oppimisprosessissa määritellään oppimistilanteet sekä elementit, joiden avulla oppimista tapahtuu (Silander & Koli 2003, 23). Oppimiskäsitykset, -menetelmät ja -prosessi pitäisi saada verkko-opetuksessa teknisesti toteutettua niin, että verkko-opetus olisi pedagogisesti mielekästä oppijoille ja opettajalle eikä opetusta toteutettaisi tekniikan ehdoilla.
Opettajien tulee tuntea oppimisprosessi ja hyödyntää tekniikkaa parhaalla mahdollisella tavalla oppimista tukevana toimintona. Voidaan sanoa, että verkkopedagogiikan olevan verkko- opettamiseen ja -opiskeluun liittyvien taitojen kehittämistä. Opettajan näkökulmasta keskeiseksi taidoksi nousee verkossa tapahtuva ohjaus sekä tekninen osaaminen. Vastaavasti oppijan näkökulmasta keskeiseksi taidoksi nousee oppimisen opettelu verkon välityksellä.
Opettajalla on keskeinen rooli oppimista tukevan ympäristön luomisessa. Oppimiskäsitykset ja -menetelmät tarjoavat monia vaihtoehtoisia tapoja opiskeluprosessin toteuttamiseen verkko-oppimisympäristöissä. Hyvin pitkälti on kyse opettajan luovuudesta eli siitä miten hyvin opettaja pystyy hyödyntämään olemassa olevia resursseja ja verkko-oppimisympäristöä. (Manninen ym. 2007, 108.) Opetustilanteessa opettajan rooli on toimia tiedon prosessoinnin ohjaajana eikä tiedon siirtäjänä. Opettajan toimintaa ohjaavat opetukselle asetetut tavoitteet, sisällöt ja opetussuunnitelmat. (Koli & Silander 2002, 9 - 10).
Ohjaus on yksi keskeisimpiä osa-alueita verkko-opetuksessa. Oppija kehittää saamansa ohjauksen avulla omaa osaamistaan. Verkko-opetuksessa ohjaukseen voidaan sisällyttää oppimisprosessin suunnittelu, arviointi, palautteet sekä prosessin ja sisältöjen ohjaus (Koli & Silander 2002, 31). Ohjauksen avulla opettaja luo myönteisen oppimisilmapiirin, kehittää vuorovaikutustilanteita, edistää oppimista antamalla palautetta ja rohkaisee oppijoita syvälliseen oppimiseen (Koli & Silander 2002, 41 - 44.)
Oppimistehtävien avulla oppijat saadaan oppimaan uusia asioita. Niiden avulla voidaan mm. kehittää metakognitiivisia ja ongelmanratkaisutaitoja. Oppimistehtäviä suunniteltaessa on huomioitava, että tehtävien tulee olla oppijoita motivoivia ja oppijoille tulisi antaa mahdollisuus valita itselleen parhaiten sopiva tapa oppia.
Oppimistehtävien avulla oppijat saadaan oppimaan uusia asioita. Niiden avulla voidaan mm. kehittää metakognitiivisia ja ongelmanratkaisutaitoja. Oppimistehtäviä suunniteltaessa on huomioitava, että tehtävien tulee olla oppijoita motivoivia ja oppijoille tulisi antaa mahdollisuus valita itselleen parhaiten sopiva tapa oppia.
Kuva: yle.fi
Verkko-opettajalta vaadittava osaamislista olisi pitkä. Perinteiseen opettajaan verrattuna tekniikan hyödyntäminen verkko-opetuksessa ja -oppimisen edistämisessä on verkko-opetuksen suurimpia haasteita. Tekniikan kehittymisen myötä myös oppimiskäsitysten ja opetusmenetelmien on kehityttävä. Perinteiseen luokkaopetukseen voidaan käyttää behavioristista oppimisnäkemystä, jolloin opettaja toimii tiedon jakajana ja oppija passiivisena tiedon vastaanottajana. Verkko-opetukseen behavioristinen oppimismenetelmä ei sovellu sen yksipuolisen tiedonsiirron vuoksi. Verkko-opetukseen ja -oppimiseen liittyy kiinteästi yhteisöllisyys ja yhteisöllinen työskentely, jonka tekniikka mahdollistaa. Tämä vaatii opettajilta konkreettista työskentelytapojen muuttamista, mikä onkin jo osittain toteutunut siinä suhteessa, että opettajat hyödyntävät henkilökohtaisessa työskentelyssään hyvin tietotekniikkaa.
Oppimiskäsityksissä on siirrytty behavioristisesta oppimiskäsityksestä kokemuksellisen oppimiskäsityksen kautta konstruktivistiseen oppimiskäsitykseen. Siirtyminen ei ole tapahtunut kuitenkaan hetkessä, vaan se on vaatinut pitkäjänteistä työtä niin opettajilta kuin verkko-opetuksen tueltakin. Verkko-opetus pohjautuu aina opettajan oppimiskäsitykseen, minkä seurauksena opettaja valitsee kulloiseenkin oppimistilanteeseen sopivat työskentelyvälineet ja sitoo niiden käytön pedagogisia malleja ja menetelmiä hyödyntäen oppimisprosessin eri vaiheisiin. Tämä vaatii opettajalta verkko-opetuksen suunnittelutaitoja ja verkko-opetuksen tekemistä läpinäkyväksi opiskelijoille ja muille opettajille.
Yhteisöllisyys ja kansainvälistyminen tulevat lisääntymään lähivuosina. Kansainvälistyminen vaatii opettajilta entistä enemmän vieraiden kielien käyttöä, esimerkiksi englannin ja venäjän kielen hyvää osaamista. Kansainvälistymisen myötä myös verkko-opetuksessa tulee korostumaan asiantuntijuuden jakaminen, missä puolestaan joutuu ottamaan huomioon kulttuurieroja eri maiden välillä.
Opettajan
keskeiset taidot verkko-osaajana toimimiseen:
- hallittava pedagogiikka, didaktiikka, opetettava sisältö ja oppimisprosessit
- osattava verkostoitua
- osattava motivoida ja kannustaa opiskelijoita
- osattava viestiä
- oltava aktiivinen ohjaaja
- osattava arvioida
- hallittavia tekniikka
- oltava luova
- osattava tehdä mielekkäitä verkkomateriaaleja
* Tehtävä:
Käy lukemassa artikkeli “nörttiopettajat -tarvitaanko heitä?”
Käy lukemassa artikkeli “nörttiopettajat -tarvitaanko heitä?”
Pohdi keskustelualueella
minkälaisia ajatuksia artikkeli herätti? Millaisia mahdollisuuksia tieto- ja
viestintäteknologia ja sosiaalinen media mielestäsi tarjoaa opettajan työhön?
Pystyvätkö opettajat tässä kehityksessä mukana ja onko sinulla tarvittavia valmiuksia
tähän?
http://www.oppiminenonline.com
-sivustolta löytyy mielenkiintoinen ja uudenlainen tapa toteuttaa ammatillisen
opetustoimen koulutusta pelillisessä muodossa. Käy katsomassa ja testaa osaamisesi!
LÄHTEITÄ:
Koulutuksen tietoyhteiskuntakehittäminen 2020. Parempaa laatua, tehokkaampaa yhteistyötä ja avoimempaa vuorovaikutusta. Koulutuksen tietoyhteiskuntakehittämisen valmisteluryhmä. Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2010:12. PDF-dokumentti. http://www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Julkaisut/2010/liitteet/okmtr12.pdf?lang=fi
Herkman, Jarmo 2010. Asiantuntijuuden psykologiaa. Teoksessa Tutkimusjulkaisuja 2010, Kymenlaakson ammattikorkeakoulu, Sarja B. Artikkeli 9, 145 – 162. PDF-dokumentti.
http://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/12296/KyAMK_Tutkimusjulkaisu2010_lowres.pdf?sequence=1
Helakorpi, Seppo 1999. Kouluttajan asiantuntijuus ja sen kehittäminen. Ammatillisen opettajakorkeakoulun julkaisuja D:119. Hämeenlinna.
Kullaslahti, Jaana 2011. Ammattikorkeakoulun verkko-opettajan kompetenssi ja kehittyminen.
Väitöskirja. Tampereen yliopisto. Kasvatustieteiden yksikkö. PDF-dokumentti.
http://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/66752/978-951-44-8452-0.pdf?sequence=1
Tella, Seppo, Vahtivuori, Sanna, Vuorento, Anu, Wager, Petra & Oksanen, Ulla 2001. Verkko-opetuksessa – Opettaja verkossa. Helsinki: Edita Oyj.
Koli, Hanne & Silander, Pasi 2002. Verkko-oppiminen - Oppimisprosessin suunnittelu ja ohjaus. Hämeen ammattikorkeakoulu. Julkaisu D:134.
Manninen, Jyri, Burman, Anne, Koivunen, Annukka, Kuittinen, Esko, Luukannel,
Saara, Passi, Sanna & Särkkä, Hanna 2007. Oppimista tukevat ympäristöt - Johdatus oppimisympäristöajatteluun. Opetushallitus. Vammala: Vammalan kirjapaino Oy.
Verkkoluotsi, 2003. Pedagoginen käsikirjoitus. Chydenius-Instituutti. Kokkolan yliopistokeskus. WWW-dokumentti.
http://verkkoluotsi.chydenius.fi/salatutsivut/pedagoginen/index.html.
Koivisto, Jukka, Kylämä, Marja, Listenmaa, Jaana & Vainio, Leena 2002. Virtuaaliopetuksen haasteet ja niihin vastaaminen – Malleja ja menetelmiä opetushenkilöstön osaamistarpeiden ennakointiin virtuaaliopetuksessa yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa. Julkaisija: Opetusministeriö. PDF-dokumentti.
http://www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Julkaisut/2002/liitteet/opm_328_101ESR.pdf?lang=fi
Kemppainen, Sirpa 2011. Verkko-opetusosaamisen koulutustarvekartoitus ammattikorkeakoulussa. Opinnäytetyö. Liiketalouden koulutusohjelma. Mikkelin AMK.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti