Ammatillisen opettajan ammattialan asiantuntijuus perustuu alan historiallisen ja yhteiskunnallisen merkityksen tuntemukseen sekä edellyttää keskeisempien ammattien sisältöjen ja alan teoreettisen tiedon hallintaa. Ammatillisen opettajan tulee omata teoreettisen tiedon lisäksi käytännöllistä ammattitietoutta ja käytännön tekemisen taidot, koska opettajalla on oltava valmiudet tehdä ja näyttää työn tekeminen käytännössä. (Heikkinen, Kuusisto & Vesala 1997, 66; Helakorpi & Olkinuora 1997, 24.)
Opettajalla tulee olla teoreettista ja käytännön tietoa myös, jotta hän voi opettaa oman alansa sisältöjä ja toimia opiskelijoiden sosiaalistajana työelämään sekä sen kulttuuriin, järjestelmiin ja toimijoihin. Monet ammatilliset opettajat kokevat itse, että ammatillisen opettajan tärkein pätevyyskriteeri on juuri ammatillinen tietous, jonka puute tekee opettamisesta lähes mahdotonta (Heikkinen ym. 1997b, 59). Tiilikkala (2004, 223–224) on huomannut, että erityisesti vanhemman opettaja sukupolven edustajat korostavat ammatillisen substanssin hallintaa oleellisen tärkeänä ammatillisen opettajan kompetenssina.
Kouluttaessaan tulevia työelämänosaajia ammatillisen opettajan tulee työssään olla itsekin työelämänosaaja. Laaja-alainen työelämän tuntemusta on edellytys sille, että hän pystyy nostamaan esille tarvittavat ammattialan ydintaidot ja keskeisimmät sisällöt, jotka kehittävät opiskelijoiden ammattitaitoa oikeaan suuntaan. Ydintaitojen määritteleminen voi olla vaikeaa, koska opetusalojen ammatilliset sisällöt ovat usein laaja-alaisia ja eri työpaikat vaativat työntekijöiltään erilaisten sisältöjen hallintaa. (Vertanen 2002.)
Ammatilliselle opettajalle ei riitä, että hän tuntee opetusalansa nykyisiä kehitys suuntauksia vaan hänen pitää osata hahmottaa myös tulevaisuuden trendejä. Opettajan tulee olla tietoinen ammattialansa ja työelämän tulevaisuuden suuntauksista, jotta koulutuksen sisällöt vastaavat tulevaisuudessa opiskelijoilta vaadittavaa osaamista.
Ammatillisen opettajan tulee tuntea myös laajemmin yhteiskunnan muutosprosessit ja niiden syyt, jotta hän voi suhteuttaa itsensä ja ammattialansa niihin. Tällöin hän voi kehittää myös alaansa vastaamaan yhteiskunnan asettamiin haasteisiin. (ks. Helakorpi & Olkinuora 1997, 154; Vertanen 2002, 96–98.) Nykyään ammatillinen opettaja nähdäänkin yhä enemmän yhteiskunnallisena ja opetusalansa uudistajana, muutosagenttina. Muutosagenttina toimiminen edellyttää opettajan omaa aktiivisuutta ja oivallusta muutoksen tärkeydestä. Lisäksi muutosagenttina toimimiseen liittyvät opettajan omat tarpeet sekä hänen moraalinen ja eettinen näkemys asioihin. (Fullan 1993.)
Ammatillisen opettajan tulee tuntea opetusalansa teoreettisen tiedon ja kädentaitojen lisäksi alan arvoja ja etiikkaa (Heikkinen ym. 1997a, 66). Opettajan tietämys oman alansa arvoista ja sisällöistä kehittyy ammatillisen koulutuksen ja työhistorian aikana, sillä ammatilliselta opettajalta vaaditaan yleensä alalle soveltuva ylempi korkeakoulututkinto ja vähintään kolmen vuoden työkokemus omalta alalta (asetus 986/98). Toimiessaan omalla alallaan yksilö sisäistää kyseisen alan käytännön tekemisen taitoja, ammatillista ajattelua ja arvoja, jolloin hänelle muodostuu oman alan ammatti-identiteetti. Ammatti-identiteetti tarkoittaa samaistumista ammattiin ja sille tyypilliseen ajattelutapaan sekä kykyä hahmottaa tehtävänsä kaiken muutoksen keskellä. (Vertanen 2002, 115–116; Vähäsantanen 2004, 8- 9.)
Kuva1. Opettaja monipuolisena asiantuntijana: Free digital photos net
Miten työssä opitaan?
Työssä oppimisen käsite ei ole mitenkään yksiselitteinen, vaan se on laaja ja sen merkitys riippuu paljon siitä, mistä näkökulmasta, ympäristöstä ja toimialasta on kysymys sekä siitä, kuka asiaa tarkastelee. Sen määritelmät vaihtelevat myös taustalla vaikuttavan ajattelumallin mukaan. Lisäksi työssä oppimisen merkitys työntekijälle, työnantajalle ja koulutuksen järjestäjälle on hyvin erilainen.
Oppimista on lähestytty aiemmin pelkästään opettajan kannalta, ja siinä on kiinnitetty huomiota opetusmenetelmiin. Painopiste on kuitenkin siirtynyt vahvasti oppimisen ohjaajaan, rooli painottuu tällöin oppimisprosessin edistämiseen ja ylläpitämiseen eikä tietosisällön välittämiseen. Tietoa on jokaisen opiskelijan saatavilla paljon, ja sitä on helppo löytää verrattuna aiempaan. (Grönfors 2010, 18.) Opettajan, asiantuntijan tai luennoitsijan tehtävä on myös erilainen - hän ohjaa oppimisprosessia eikä sisältöjä ja on asiantuntijana käytettävissä tarpeen mukaan (Grönfors 2010,19).
Työssäoppiminen myös auttaa opettajan asiantuntijuuden ylläpitämisessä
Ammatillisen opettajan työssä jatkuvana haasteena on teorian ja käytännön integrointi. Kun muutostahti on vain kiihtynyt viime vuosina, ratkaistavaksi syntyy haasteellinen yhtälö: miten on mahdollista pitää opetus ja opettajan osaaminen ja tiedot ajan tasalla, kun oppilaitos toimintaympäristönä ei kuitenkaan voi olla täysin työelämää vastaava. Opettajien irrottautuminen koulutuksiin ja työelämään ei ole aina helppoa eikä voi olla ainoa keino haasteen ratkaisemiseksi. Apua tilanteeseen sekä opiskelijalle että opettajalle voisivat tuoda työssäoppiminen ja muut pedagogiset ratkaisut, joissa opiskelijan oppimisympäristönä on ”oikea” työelämä. Opettajilta se edellyttää kuitenkin luokasta ulos menemistä ja hyvää oman alueensa sekä alansa työelämän tuntemusta.( Majuri 2006, 99.)
Vanha kansanviisaus kuuluu: ”Työ tekijäänsä opettaa”. Työssä oppiminen on sekä käytännön koulutustoiminnassa että tutkimuksellisessa mielessä maailmanlaajuisesti löytänyt uudelleen asemansa. Ammatillisen peruskoulutuksen työelämäyhteistyö on viimeisen vajaan kymmenen vuoden ajan keskittynyt työssäoppimisen ympärille. Työssäoppimisen käsite on laajentunut. Sillä ymmärretään varsin monipuolisesti työssäoppimisen suunnittelua, ohjaamista ja arviointia yhdessä työpaikkaohjaajan kanssa. Lisäksi se voi olla opetussuunnitelmatyötä, työpaikkaohjaajien koulutusta, keinoa pitää yllä opettajan ammatillista osaamista, neuvottelua ja koulutuksen arviointia. Tässä kaikessa opettajan rooli on hyvin keskeinen. (Majuri 2006, 99.)
Kuva 2. Opettajan ammatillisten taitojen perusta: Free digital photos net
Taulukossa on kuvattu eri tasoilla tapahtuvia koulutuksen ja työelämän yhteistyön malleja (Eerola & Majuri 2006)
Yhteistyö ammatillisen opettajan ja työpaikkaohjaajan osaamisen kehittämiseksi
|
Opettajien työelämäjaksot
|
Opettajat mukana työpaikkojen/yritysten henkilöstökoulutuksissa
|
Työpaikkaohjaajien koulutus
|
Erilaiset vapaamuotoiset teemapäivät ja tapaamiset
yrityksissä tai oppilaitoksissa
|
Henkilökohtaiset kontaktit ja tuttavuudet
|
ESR-projektit (muu kuin te-jakso)
|
Työ ja oppiminen
Merkityksellinen oppimiskokemus on oppijan itselleen tärkeäksi arvioima koulutuksen aikainen tapahtuma, joka muistetaan jälkeenpäin. Tutkimusten mukaan opiskelijoille muodostuu merkityksellisiä oppimiskokemuksia erityisesti työssäoppimisjaksoilla. Merkityksellisten oppimiskokemusten muodostuminen voidaan ymmärtää kriittiseksi reflektioksi, jossa kehittyvät ammatti-identiteetti sekä ajattelu- että toimintamallit koulutuksen aikana.
Työ ja koulutus näyttäytyvät sekä aikuisille että nuorille opiskelijoille hyvin erilaisena oppimisen konteksteina. Työtoiminta ja sen kautta tapahtuva oppiminen koettiin tutkimuksissa ”oikeaksi”, työn todellisten ongelmatilanteiden ohjaamaksi toiminnaksi. (Majuri 2006,92)
Oppimiseen liittyvien keskeisten piirteiden avulla on mahdollista kysymyksin hahmottaa työn ja oppimisen kytkentää:
1. Oppiminen on kontekstuaalista, tilannesidonnaista: miten saada todelliset työelämän oppimisympäristöt osaksi opintokokonaisuuksien oppimista? Miten työssäoppimiskokemuksia hyödynnetään ja miten ne kytketään oppilaitosopintoihin? minkälaisten tehtävien tai ohjauksen avulla opiskelija yhdistää työssä ja oppilaitoksessa opitun? Mitä työpaikkaohjaajan pitäisi osata, jotta hän oikeissa työelämän ongelmatilanteissa osaisi ohjata opiskelijaa oppimaan?
2. Oppiminen on tavoitteellista: Opiskelijan tavoitteena on oppia ammatti ja työllistyä – mikä merkitys todellisella työkokemuksella on näiden suhteen ja miten tavoitteellisuus edistäisi oppimista? Miten työssäoppimiskokemukset tulisi tällöin ajoittaa, jotta opiskelijan motivaatio säilyy?
3. Oppiminen on konstruktiivista: Miten oppijat rakentavat ammatillisen osaamisen, siinä vaadittavat tiedot ja taidot? Minkälaisessa oppimisympäristössä opiskelijalla on mahdollisuus rakentaa osaamistaan ja miten työpaikalla tämä on mahdollista?
4. Oppiminen on yksilöllisesti erilaista: Miten mahdollistetaan opiskelijan valmiuksien, aiemman osaamisen ja suuntautuisuuden mukainen oppimispolku esimerkiksi työssäoppimisen määrää ja työssäoppimispaikkoja valittaessa? Miten yksilölliset oppimisvaikeudet ja erityislahjakkuudet huomioidaan työssäoppimisen määrässä ja tavoitteiden asettelussa – molempiin työssäoppiminen voisi tarjota hyviä ratkaisumalleja?
5. Oppiminen on sosiaalista: Miten mahdollistetaan opiskelijan osallistuminen työpaikan yhteisöön ja miten mahdollistetaan kokemuksien yhteinen käsittely oppilaitoksessa?
6. Ohjaus ja arviointi voivat edistää oppimista: Minkälaista ohjausta työssäoppija tarvitsee ja miten työssäoppimisen sekä näyttöjen arviointi palvelevat opiskelijan osaamisen kehittämistä jatkossa ?
(Majuri 2006, 92- 93)
Oppiminen sinällään ei ole välttämättä erilaista oppilaitoksessa ja työpaikalla. Oppimisympäristöinä ne voivat tarjota kuitenkin varsin erilaisia mahdollisuuksia. Kun oppilaitoksessa etenemistä määrittelevät usein lukujärjestykset ja oppitunnit tehtävineen, työpaikalla oppiminen rakentuu vähitellen aina vaativammista työtehtävistä. Oppilaitoksessa opiskelija ryhmä ja opettaja muodostavat hallitsevan sosiaalisen ryhmän, kun työpaikalla ovat oikeat työpaikkaohjaajat, asiakkaat ja ammattilaiset työtovereina ja työnjohtajina.
Parhaimmillaan työssäoppimisen ympärille on mahdollistua rakentua yhteisö, jossa eri osapuolet oppivat toisiltaan. Asiantuntijuuden ajatellaan yhä yleisemmin rakentuvat sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Opettaja oppii oman ammattialansa tietoja ja taitoja sekä alueensa työelämää laajemminkin, työpaikkaohjaaja ehkä uusia alakohtaisia taitoja ja ohjaustaitoja sekä itse ohjatessaan jäsentää omaa työtään. Opiskelija oppii oman alansa ammatillisten taitojen lisäksi myös yhteistyötä, työelämän pelisääntöjä, ammattialan kulttuuria ja identiteettiä. (Majuri 2006, 93)
Työssäoppiminen on tuonut uusia elementtejä opettajan työhön
1. Opettaja yhteistyön tekijänä ja verkosto toimijana
Paljon työelämäyhteistyötä tehneet opettajat kokevat työssäoppimiseen liittyvien tehtävien tuovan hienon mahdollisuuden verkostostua ja ajantasaistaa omaa osaamista. Opettaja on esimerkiksi arvioinnin ammattilainen ja hän ohjaa arviointi tilanteita. Opettajalta odotetaan varsin kehittyneitä yhteistyö- ja neuvottelutaitoja, rohkeutta tutustua uusiin ihmisiin ja asioihin sekä markkinointi ja asiakaspalvelutaitoja. Työssäoppimiseen liittyvänä toimintana opettajien odotetaan perehtyvän työpaikkoihin oppimisympäristöinä sekä työelämän muutoksiin, osaamisvaatimuksiin ja yrityskulttuuriin. Opettajien tulisi tuntea työpaikkojen tarpeet opetuksen ja työssäoppimisen suunnittelun lähtökohtana. Yhteistyö vaatii joustavuutta ja kykyä sopeutua muutostilanteissa sekä tiimityötaitoja. Työssäoppimisessa opiskellaan useiden eri opettajien vastuulla olevia ammatillisten opintokokonaisuuksien asioita.
2. Opettajasta ohjaajaksi
Työelämäyhteistyön lisääntyminen muuttaa opetus- ja ohjaustyön luonnetta opiskelijakeskeiseen suuntaan. Työpaikoilla odotetaan opettajilta myös enemmän opiskelija tuntemusta ja konsultointiapua työssäoppimisjakson alkuvaiheessa. Opettajien tulisi tuntea opiskelijoiden vahvuudet, jotta päästäisiin yhdessä neuvottelemaan tavoitteista, ja jotta opiskelijat tulisivat ohjatuiksi oikeisiin työssäoppimispaikkoihin. Oppilaitoksen ohjauskulttuuri, opinto-ohjaajien ja ammatillisten opettajien ohjausvastuu työllistymis kysymyksissä tarvitsevat uudistumista.
3. Opettaja ammatillisen osaamisensa päivittäjänä ja elinikäisenä oppijana
Opettajat kokevat työssäoppimisen ja kiinteän yhteistyön mahdollisuutena päivittää omaa osaamistaan. Työssäoppimisen ja näyttöjen yhteydessä opettajalle tarjoutuu myös mahdollisuus arvioida oman työn tulosta. Ammatillisen opettajan keinoja pitää yllä ammatillista osaamista on muitakin. Sekä elinkeinoelämän että oppilaitoksen edustajat pitävät opettajien työelämäjaksoja merkittävinä osaamisen ylläpitäjinä. Tämän lisäksi suuri osa opettajista toimii työpaikkaohjaajien kouluttajana, yhteisissä projekteissa ja verkostoissa sekä kummi-yrityshankkeissa, joilla kaikilla on oma opettajan työelämäosaamista kehittävä vaikutuksensa.
4. Oppilaitos muutoksessa ja opettaja perinteiden rikkojana
Opettajat kokevat, että työelämäyhteistyö tarjoaa vaihtelua ja rikkoo rutiineja. Ne opettajat, jotka ovat aktiivisesti toimineet työssäoppimisen parissa tai muutoin työelämäyhteistyössä, eivät useimmiten haluaisi palata vanhaan rooliinsa. Kaikissa tapauksissa uudenlaiseen oppimiskäsitykseen pohjautuva toiminta ei ole kuitenkaan vielä arkipäivää. Yksikön sisällä opettajien asenteissa ja käsityksissä vaihtelu voi olla suurta. Tämä koetaan oppilaitoksissa keskeiseksi pedagogisen johtamisen haasteeksi. Perinteisiin lukujärjestyksiin pohjautuva työviikko ei enää toimi: oppitunnin käsite muuttuu. Työmäärä ei välttämättä lisäänny, mutta joskus päivät venyvät ja työhön sisältyy enemmän yhteydenpitoa työpaikkoihin, töiden organisointia ja matkustamista.
5. Ammatillisen koulutuksen edustajana ja markkinoijana
Opettajan työhön kuuluu omalta osaltaan ammatillisen koulutuksen markkinointi ja alan vetovoimaisuudesta huolehtiminen. Opettajien käyttämää kieltä ei kuitenkaan aina ymmärretä työpaikoilla. (Majuri 2006, 96-97)
Opettajan työhön kuuluu omalta osaltaan ammatillisen koulutuksen markkinointi ja alan vetovoimaisuudesta huolehtiminen. Opettajien käyttämää kieltä ei kuitenkaan aina ymmärretä työpaikoilla. (Majuri 2006, 96-97)
Asiantuntijan
taidot:
- Pedagogiset taidot
- Oppimisprosessin tunteminen
- Taito havainnoida
- Taito kuunnella
- Ammatillinen (substanssi) osaaminen
- Alan työtehtävine ja työssä tarvittavien taitojen tuntemus
- Alan toimintaympäristön tuntemus
- Verkostoituminen työelämäyhteistyössä
* Tehtävä:
Pohdi keskustelualustalla omaa alasi ammatillisen opettajan asiantuntijuutta seuraavien kysymysten pohjalta:
- Mitkä / ketkä ovat tärkeimpiä sidosryhmiä joiden kautta voit kehittää oman alasi ammatillista asiantuntijuuttasi opettajana?
- Kuinka voisit oman alasi ammatillisten opettajien työyhteisössä jakaa erityisasiantuntijuutta työtovereiden kesken?
- Miten voitaisiin kehittää työpaikkaohjaajien ja ammatillisten opettajien vuorovaikutusta siihen suuntaan, että työpaikkaohjaajakoulutus ei olisi vain yksisuuntaista, vaan myös työpaikkaohjaajat voivat jakaa alansa uusinta tietoa ja taitoa myös opettajille?
LÄHTEITÄ:
Pohjonen, P. 2005. Työssäoppiminen. Keuruu: Otavan kirjapaino OY.
Grönfors, T. 2010. Työssä oppiminen. Avain tuottavuuteen. Vantaa: Hansaprint Direct Oy.
Vähäsantanen, K. Koulutuksesta löysin opettajuuteeni alkusiemenen, jota olen kasvattanut myöhemmin opettajan urallani. Ammatillisen opettajakoulutuksen suorittaneiden mielipiteitä koulutuksesta. Pro gradu tutkielma. Syyslukukausi 2004. Kasvatustieteen laitos. Jyväskylän yliopisto.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti