Opettaja esiintyjänä

Opettajan työ on sosiaalista vuorovaikutusta, johon kuuluu päivittäistä esiintymistä. Esiintymisen käsite on hyvin laaja. Repo ja Nuutinen (2003) puhuvat opettajan työstä kouluttamisviestintänä. Oleellista esiintymisessä on puheen hyödyntäminen viestin välittämiseksi. Esiintymistaidot ovatkin osa puheviestintää. Esiintyjän roolissa tulee huomioida kokonaisvaltaisesti sekä sanaton että sanallinen viestintä. Opettajan roolista viestijänä kerromme blogissa tarkemmin täällä. 

Onnistuakseen viestintä vaatii molempien osapuolien aktiivista osallistumista, mutta esiintymistilanteessa puhujan ja kuulijoiden roolit ovat enemmän eriytyneitä. Tämä roolien eriytyneisyys koskee myös opetustilanteita.

Esiintymistaidot

Hyvä esiintyjä on monitaituri. Yleinen tapa luokitella esiintymistaitoja on jakaa ne kahteen pääluokkaan: sisältöön liittyviksi taidoiksi ja esittämiseen liittyviksi taidoiksi. Esiintymistaitoja tutkittaessa on myös käytetty erilaisia mittareita, joiden avulla on arvioitu esiintymistaitoja. Esimerkiksi Valkosen (2003, 308) esiintymistaitomittari sisältää neljä arvioitavaa taitoaluetta: 1) kohdentaminen ja kontaktin taito, 2) sanoman rakentamisen ja johdonmukaisen etenemisen taidot, 3) sisällön ja ilmaisutavan taidot sekä 4) havainnollistamisen taidot. Isotaluksen (1995) mukaan esiintymistaitoina voidaan pitää seuraavia taitoja:

1) Taito käyttää sanatonta viestintää tehokkaasti ja tarkoituksenmukaisesti

Esiintyjä osaa mukauttaa sanattoman viestintänsä tilanteeseen sopivaksi (esim. ilmeet, eleet ja pukeutuminen).

2) Vuorovaikutustaidot

Esiintyjä mm. havaitsee ja ottaa huomioon yleisön reaktiot tai tunnelmat ja reagoi havaitsemaansa esimerkiksi voimistamalla ääntään, puhuttelemalla, kohdistamalla katseensa, pitämällä taukoja tai ylipäätään valitsemalla sopivan esiintymistyylin. Opettajan työssä opiskelijoiden havainnoiminen ja tilanteen tulkitseminen ovat erittäin tärkeitä taitoja.

3) Taito suhteuttaa valmistelu ja suoritus

Esiintymistä voi ja pitää valmistella. Harjoittelu vaikuttaa myönteisesti esiintymisen laatuun, silti esiintymisen tulisi Isotaluksen (1995) mukaan vaikuttaa spontaanilta ja puhujan reagointikyvyn tulisi säilyä. Isotalus (1995) puhuukin valmistelun häivyttämistaidosta.

4) Taito orientoitua viestintätilanteeseen realistisesti

Esiintyjän tulisi olla realistinen ja tietoinen omista odotuksistaan, olla vain sopivan huolestunut kuulijoiden odotuksista. Esiintymistilanteisiin tulisi suhtautua oivana mahdollisuutena olla vuorovaikutuksessa muiden kanssa.

5) Taito hallita esiintymisjännitystä

Taitava esiintyjä tietää, miltä jännittäminen tuntuu. Hän suhtautuu siihen luonnollisena esiintymisen osatekijänä ja osaa hallita esiintymisjännitystään. Hallintakeinoja esittelemme tuonnempana.

6) Taito tehostaa sanoman ymmärtämistä

Esiintymistaito ei auta, jos esityksen rakenne on kehno tai väitteiden argumentointi heikkoa. Toisaalta hyvällä esiintymisellä voi vahvistaa sisällön hyvää laatua. Sanoman ymmärtämistä voidaan tehostaa myös havainnollistamisen keinoilla, kuten esimerkiksi kuvilla ja videoilla.

Taitoluokitusten lisäksi tutkimuksissa on lähestytty esiintymistaitoja selvittämällä tutkittavien mielipiteitä hyvän esiintyjän ominaisuuksista. Esiintyjään tai puhujaan kohdistuvat odotukset ovat kulttuurisidonnaisia. Meitä suomalaisia on opetettu arvostamaan hiljaisuutta. Kuten vanha sananlasku sanoo “puhuminen hopeaa, vaitiolo kultaa”. Suomalaisessa kulttuurissa puhujalta odotetaan mm. kohtuullista vaatimattomuutta ansioidensa esittämisessä, varovaisuutta vaikuttamisessa ja pyrkimystä sovun säilyttämiseen. Siitä miten hyvin nämä sopivat opettajalle, voidaan olla montaa mieltä. Koskimies (2002) on listannut taitavan puhujan tuntomerkkejä, jotka soveltuvat myös opettajille:

• Hänellä on avoin ja myönteinen suhde kuulijoihin. Hän arvostaa kuulijoiden arvoja, asenteita ja tietoja.
• Hän luottaa persoonallisuuteensa ja uskaltaa panna itsensä peliin.
• Hän on valmistautunut tilanteeseen ja on valmis myös muutoksiin esityksen aikana.
• Hän on valppaan levollinen ja ryhdikäs.
• Hän tuntee asiansa ja osaa erottaa ja yksinkertaistaa siitä ydinviestit.
• Hän pystyy käsittelemään ristiriitaisia aiheita ja viemään stressaaviakin tilanteita rauhallisesti eteenpäin.
• Hän osaa pitää yleisön ajatukset käsiteltävässä aiheessa ja johdatella toivomallaan tavalla.
• Kieli, sanavalinnat, vitsit ja esimerkit ovat tilanteeseen sopivia.
• Ääni on kuuluva ja sointuva sekä puhetapa selkeä ja vaihteleva.
• Av-välineiden ja havaintomateriaalin käyttö on varmaa ja sujuvaa.
• Hänellä ei ole huomiota herättäviä maneereja.

Tästä pitkästä listauksesta voimme helposti tunnistaa sekä sisältöön että esittämiseen liittyviä taitoja. Kaikki esiintyjän rooliin liittyvät taidot on koottu taulukkoon. Erilaisten taitojen lisäksi useissa esiintymistaidon oppaissa korostetaan oman persoonallisuuden esiin tuomista. Kaikissa on karismaa, sen pitää vain antaa tulla esiin. Persoonallinen esiintyjä on inhimillinen. Erehtyminen on inhimillistä, persoonallinen esiintyjä saakin tehdä virheitä. Persoonallista esiintyjää kuunnellaan. Uskalla siis olla oma itsesi! Jännittäminenkin unohtuu, kun olet oma itsesi.

Esiintymisjännityksen hallinta

Lähes kaikki jännittävät esiintymistä, vain 7% ihmisistä ei jännitä sitä lainkaan. Tutkimusten mukaan esiintyjät esiintyvät paremmin kun he jännittävät hiukan. Jännittäminen on epäonnistumisen pelkoa, jonka taustalla voi olla ehkä traumaattisiakin kokemuksia. Mikäli esiintyjä ei jännitä lainkaan, voi vaarana olla se, että esityksestä tulee liiankin rutinoitunut. Sopiva jännittäminen on hyvä asia, silloin esiintyjä “skarppaa” sopivasti kohderyhmänsä edessä.

Esiintymisjännitys voi ilmetä usealla eri tavalla: hikoiluttaa, puhe  nopeutuu, pyörryttää, kädet vapisevat, voi esiintyä pakkoliikkeitä tai täytesanoja, oksettaa, sydän hakkaa, korvissa humisee, ääni vapisee, ruoka ei maistu, keskittymiskyky katoaa, tulee kauhun tunteita, suu kuivuu, panta kuristaa kaulasta tai polvet tutisevat. Tunnistitko itsesi tästä listasta? Ensimmäinen askel jännityksen hallitsemiseksi on tunnistaa oma tapansa jännittää ja hyväksyä se. Jännittäminen ei näy päällepäin. On ajateltava, että tämä on minun tapani reagoida jännitykseen. Jännitän, haluan onnistua, otan tilanteen tosissani. (Tammivuori 2000.)

Jännittämisen hallitsemiseksi on useita erilaisia keinoja. Eri keinot soveltuvat erilaisiin jännitystiloihin. Kaikki alkaa kuitenkin hyvästä valmistautumisesta. Mitä paremmin olet perehtynyt aiheeseesi ja valmistellut esityksesi, sitä varmempaa esiintymisesi on.

Mielikuvaharjoitteiden tekeminen auttaa vaikeissakin jännitystiloissa. Ajattele myönteisesti ennen esiintymistä ja muistele aikaisempia hyviä esiintymiskokemuksiasi.

Hengitysharjoitusten tekeminen voi helpottaa jännitystä. Hengitä syvään ja ota katsekontaktia yleisöön. Joissain oppaissa todetaan, että kun katsot hieman yleisön päiden yli, se näyttää samalta kuin katsoisit yleisöä.  Voit myös valita yleisöstä ystävällisimmän näköiset henkilöt ja katsoa heitä.

Hengitysharjoitukset rentouttavat ja rentoutuminen helpottaa jännitystä välittömästi. Puheen tauottaminen helpottaa myös, vältä siis esittämästä luentoasi yhteen putkeen. Uskalla olla hiljaa, näin rauhoitat oman mielesi. Tauon pitäminen on hyvä keino myös ajatuskatkon yllättäessä. Hengitä tällöin syvään pari kertaa. Sinä aikana mieleesi tulee jokin aiheeseen liittyvä asia, jatka siitä, sillä yleisö ei tiedä mitä sinun piti sanoa.

Kun lepäät riittävästi tai rentoudut ennen esitystä, se sujuu paremmin. Joskus jännityksen tunnustaminen ääneen esiintymistilanteessa voi auttaa. Älä vaadi itseltäsi liikaa.

Monet julkisuuden henkilöt ovat puhuneet jännityksestään avoimesti. Esimerkiksi Henkka Hyppönen (2005) on kertonut päässeensä jännittämisestään siedätyshoidolla. Hän on pikku hiljaa pakottanut itsensä esiintymään. Hän aloitti sukujuhlissa pitämällään lyhyellä puheella ja tänä päivänä tuskin voisi uskoa hänen yhä jännittävän jokaista tv-esiintymistä.

* Tehtävä:

Mikäli koet olevasi jännittäjä, kerro miten suhtaudut asiaan ja miten harjoittelet päästäksesi eroon jännityksestä. Lisää alla oleviin kommentteihin omat vinkkisi jännityksen hallitsemiseksi.

Hyvä valmistautuminen

Koskimiehen (2002) mukaan sujuva esitys näyttää yksinkertaisesti vaivattomalta. Mitä helpommalta esitys näyttää yleisön silmissä, sitä varmempaa on, että sen valmisteluun ja suunnitteluun on käytetty paljon aikaa ja nähty vaivaa. Kokemus tuo toki esiintymiseen varmuutta ja harjoittelemalla oppii. Koskimies (2002) muistuttaa, että varsinaisessa esiintymistilanteessa on vähän tehtävissä, jos valmistautuminen on laiminlyöty.

Aulangon (1997) mukaan esityksen valmisteluvaiheessa tulee etsiä vastaukset kysymyksiin

• miksi pidän tämän esityksen, mikä on sen tavoite
• kenelle puhun (osanottajien analysointi)
• mitä eli mikä on esityksen olennaisin sisältö ja
• miten toteutan esityksen.

Nilsen (2012) puolestaan kehottaa etsimään vastaukset kolmeen kysymykseen:

1. Miten aiot aloittaa?
2. Miten aiot jatkaa?
3. Miten aiot lopettaa?

Aloitus

Esityksen alun tavoitteena on luoda myönteisiä odotuksia, herättää mielenkiinto ja johdattaa aiheeseen. Opettajan on saatava opiskelijat kuuntelemaan, muistamaan ja vakuuttumaan aiheesta.  Aloituksessa olisi hyvä tuoda esille asioiden taustoja, tavoitteet ja määritellä käytettävät käsitteet. Opetustilanteisiin sopivia aloitustapoja ovat esimerkki, kysymys, tarina, henkilökohtainen kokemus tai ajankohtainen aiheeseen liittyvä havainto.

Esityksen rungoksi on olemassa useita erilaisia kaavoja, kuten esim. AIDA ja ANSVA. Kaavoja oleellisempaa on kuitenkin  aiheeseen sopiva looginen järjestys oli se sitten aikajärjestys, syy - seuraus tai prosessi.

Havainnollistaminen

Esityksen havainnollistaminen voi olla suullista, toiminnallista tai esitysteknistä. Suullisella havainnollistamisella tarkoitetaan tarinoiden ja esimerkkien kertomista. Toiminnallinen havainnollistaminen on näyttämistä ja opiskelijoiden osallistamista itse tekemään. Esitysteknisen havainnollistamisen välineinä voivat olla:

• taulut, piirtoheitin
• Power Point ja muut tietokoneen kautta toimivat ohjelmat
• äänitteet
• videot
• luentomateriaalit
• esitteet, näytteet ja mallit

Havainnollistamisen välineitä tulee käyttää harkiten. Ei liian montaa välinettä yhdellä kerralla. Esitettävän tai näytettävän materiaalin tulee olla tilanteeseen sopivaa ja selkeää.

Esityksen lopetus

Kun esityksen lopetus on hyvä, yleisölle jää mielikuva hyvästä esityksestä. Lopetuksen tehtävänä on jättää kuulijoille se kuva, että esityksessä päästiin asetettuun tavoitteeseen. Hyviä opetustilanteisiin sopivia lopetustapoja ovat esim. yhteenveto, johtopäätös, ilmapiirin kohottaminen tai  vetoomus/ kehotus toimintaan. Lopetuksella pyritään myös varmistamaan, että sanoma jää kuulijoiden mieleen.

Esiintyjän rooli muuttuvan työn kannalta ja tulevaisuuden näkökulmasta

Tietoyhteiskunnassa tiedon määrä kasvaa räjähdysmäisesti. Verkostoituminen ja yhteistyö edistävät tiedon jakamista, uuden tiedon luomista, tiedon tehokasta käyttöä, oppimista ja innovointia. Kukaan ei kykene yksin hallitsemaan informaatiotulvaa, siksi on tärkeää tietää kuka tietää mitäkin. Know-who onkin tullut paljon tärkeämmäksi kuin know-how. Opettajan esiintymistaitojen merkitys korostuu tiedon lähteiden esittämisessä. Opettajan tulee myös innostaa ja aktivoida opiskelijoita oma-aloitteiseen tiedon etsimiseen ja elinikäiseen oppimiseen.

Opetuksen digitalisoituessa opettaja esiintyjänä kilpailee huomiosta useiden medioiden kanssa. Opettajan tulee myös osata sovittaa esiintymistaitonsa kunkin opetusvälineenä toimivan median mukaiseksi. Esimerkiksi webinarissa selkeään ja kuuluvaan äänen käyttöön tulee kiinnittää erityistä huomiota. Toisaalta kaiken digitalisoitumisen keskellä aito henkilökohtainen vuorovaikutus esiintyjän ja kuulijan välillä tulee merkityksellisemmäksi, se koetaan ehkä elämyksellisenä.

Monimuotoistuminen ja globalisaatio asettavat omat haasteensa opettajan esiintymiselle. Eri kulttuureissa kun opettajan roolia ja esiintymistä arvostetaan ja arvotetaan eri tavoin. Ehkä opettajien koulutuksessa tulisikin tulevaisuudessa kiinnittää enemmän huomiota eri kulttuurien tuntemukselle ja kulttuurien väliseen viestintään.

Esiintymistaidot: 

• Taito käyttää sanatonta viestintää
• Vuorovaikutustaidot
• Viestintätaidot
• Ilmaisutaidot
• Sanoman rakentamisen ja johdonmukaisen etenemisen taidot
• Sisällön hallinta eli asiantuntemus
• Havainnollistamisen taidot
• Taito hallita esiintymisjännitystä
• Taito olla oma itsensä, laittaa persoonansa peliin

Opettajan esiintyjä-roolin yhteiskunnallinen merkitys

Opettajan roolia esiintyjänä voidaan verrata vaikuttajan rooliin. Opettaja on etenkin alemmilla kouluasteilla oppilailleen esikuva ja roolimalli. Ammatillisessa koulutuksessa opettaja voi omalla innostavalla esiintymisellään vaikuttaa esimerkiksi nuorten ammatin valintoihin ja siten jopa ehkäistä syrjäytymistä.

Vuorikosken (2003) mukaan opettaja on yhteiskunnallinen vaikuttaja uuden tiedon etsijänä. Opettajalla on käytössään useita vallankäytön välineitä opiskelijoiden ohjaamiseksi. Opettajat käyttävät yhteiskunnallista valtaa myös nuorten sosiaalistamiseksi yhteiskunnan jäseniksi.  Vuorikoski (2003) näkeekin sosialisaation ja kasvatuksen suhteen haasteena opettajan työssä. Opettajan kasvatustyötä ohjaavat hänen omat arvonsa samalla opettajien tulee toimia koulutuspoliittisten linjausten sekä koulutusta ohjaavien normien, ohjeiden ja säännösten mukaan.

Kaiken tämän ohjeistuksen jälkeen onkin hyvä todeta Aulangon (1997) sanoin: 

”On lohdullista, että onnistuneeseen esitykseen tarvitaan vain kaksi asiaa:

• on oltava sanottavaa
• on osattava sanoa se

Asianhallinta ja esiintymistaito riittävät!”

Nämä kaksi asiaa riittävät oikeastaan hyvään opettajuuteenkin. Vai mitä mieltä olet? Lisää kommenttisi alle.

LÄHTEITÄ:

Aulanko, M. 1997. Rohkeasti puhumaan, luonteva esiintyminen. Juva: WSOY.

Hyppönen, H. 2005. Kuinka SE tehdään esiintyjänä. Helsinki: Talentum Oyj.

Isotalus, Pekka (1995). Mitä esiintymistaito on? Puhetaiteen, yleisöpuheen ja mediaesiintymisen yhteisiä piirteitä etsimässä. Teoksessa M. Valo (toim.), Haasteita puheviestinnän opetukseen. Viestintätieteiden laitoksen julkaisuja n:o 14. Jyväskylän yliopisto, 83–98.

Koskimies, R. 2002. Asiantuntijan esiintymistaito. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy.

Nilsen, R. 2012. Paremmaksi puhujaksi. Hämeenlinna: Karisto Oy.

Repo, I. ja Nuutinen, T. 2003. Viestintätaito. Keuruu: Otavan Kirjapaino Oy.

Tammivuori, K. 2005. Nauti esiintymisestä. Keuruu: Otavan Kirjapaino Oy.

Valkonen, T. 2003. Puheviestintätaitojen arviointia. Näkökulmia lukiolaisten esiintymis- ja ryhmätaitoihin. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto.

Vuorikoski, M. 2003. Opettajan yhteiskunnallinen valta ja vastuu. Teoksessa: Vuorikoski et al. Opettajan vaiettu valta. Tampere: Vastapaino.