Kurssin sisältö, tavoitteet ja suoritusohjeet

Kurssin sisältö ja tavoitteet:

SWOT-analyysin ohjeet

 Tämä on sama sivu kuin oman osaamisen arviointi. Kumpi laitetaan? T. Marjo


SWOT-analyysi

“Yksilön kyvyt ja taipumukset ovat vain mahdollisuuksia, kunnes hän alkaa niitä kehittää” (Leontjev, 1978)

Mikä on SWOT- analyysi?

SWOT tulee sanoista Strengths (vahvuudet), Weaknesses (heikkoudet), Opportunities (mahdollisuudet) ja Threats (uhat) ja SWOT-analyysi on Albert Humphreyn kehittämä nelikenttämenetelmä, jota käytetään strategian laatimisessa. Analyysi on yleisesti hyvin käytetty yrityksen toiminnan, hankkeiden ja projektien  suunnittelussa, mutta se on helposti sovellettavissa myös muunlaiseen suunnitteluun, ideointiin ja jatkokehittelyyn. SWOT-analyysin pohjalta voidaan tehdä päätelmiä mm. miten vahvuuksia voidaan käyttää hyväksi, miten heikkoudet muutetaan vahvuuksiksi, miten tulevaisuuden mahdollisuuksia hyödynnetään ja miten uhat vältetään. Tuloksena on suunnitelma siitä, mitä millekin asialle pitää tehdä.

Miksi SWOT- analyysi?

Opettajan on hyvä arvioida omia taitojaan ja tarkastella osaamistaan kriittisesti. Jokaisella on hyvin todennäköisesti selviä vahvuusalueita, mutta myös heikommin hallittavia osa-alueita. Omien taitojen analyysin myötä voi tunnistaa paremmin omia vahvuuksiaan, heikkouksiaan ja kehittämiskohteitaan. Uhkia tunnistamalla voi pohtia omaa ajattelutapaansa ja ympäristön tapahtumia. SWOT- analyysi on lähtötilan arvioinnissa käytettävä arviointityökalu, jonka pohjalta voi laatia itselleen oman kehittymissuunnitelman. Oman osaamisen tunnistaminen on lähtökohta niin opiskelijan kuin opettajankin kehittymiselle.

Miten SWOT- analyysia käytetään?

SWOT analyysissa osaamista jaotellaan nelikenttäanalyysin mukaisesti. Voit käyttää apuna esim. alla olevan kuvan kysymyksiä tai miettiä lisäkysymyksiä itsellesi sopivaksi. Tarkoituksena on pohdiskella itseään rehellisesti ja avoimesti.

Pohdinnan jälkeen voi tarkastella vastauksiaan ja miettiä erityisesti kehittymismahdollisuuksien kehittämistä ja omien vahvuuksien hyödyntämistä erilaisin tavoin. Heikkouksien kehittämisessä on usein apua jo siitä, että asiat on tunnistanut ja tunnustanut itselleen. Muista, että kukaan ei ole täydellinen! Uhkia kannattaa tarkastella, jotta ymmärtää oman haavoittuvuutensa, omat rajansa ja ympärillä tapahtuvat asiat jotka voivat olla haasteita itselle tai työyhteisölle. Opettajan työssä oman rajallisuuden ymmärtäminen auttaa ymmärtämään sitä paremmin myös muissa.

Miten SWOT-analyysi ja opettajan roolit liittyvät toisiinsa?

Kunkin esitellyn roolin osalta esitellään myös siinä kyseisessä roolissa tarvittavia taitoja ja osaamista. Voit arvioida itseäsi myös tietyn roolin kohdalla ja pohtia hallitsetko hyvin esim. ne taidot joita ohjaajan roolissa tarvitaan ja onko ohjaajan rooli vahvuutesi / heikkoutesi vai kenties se kehittämiskohde?

Kunkin roolin kohdalla esitellyistä ”taito” laatikoista on koottu avuksesi kuva, jossa taidot on listattu kyseisen roolin kohdalle – tämä toimii samalla tukenasi ”itsearviointilomakkeelle”.

Minä opettajana kehittymissuunnitelma:

Laadi edellisen SWOT-analyysin ja itsearvioinnin pohjalta kehittymissuunnitelma:

• Miten vahvistat ja hyödynnät omia vahvuuksiasi?
• Miten käännät mahdollisuudet vahvuuksiksi?
• Miten kehität heikkouksiasi?
• Voitko torjua uhkia?
• Mitä aikatauluja haluat itsellesi asettaa?
• Mitä tavoitteita pidät tärkeimpinä?
• MInkälaiset resurssit sinulla on sitoutua näihin tavoitteisiin ja aikatauluihin?
• Jne.

Kaava huippuosaajaksi kehittymiseen…
(Malcolm Gladwell kirjassaan Outliers)
10 000 h sääntö

• Huippuosaajaksi kehittyminen vaatii sinulta 10 000 h sinnikästä työtä
• 10 h/viikko 19 vuoden ajan
• 8 h/päivä 3,5 h ajan
• Toistoa, toistoa, toistoa….välillä epäonnistuen mutta koko ajan uusia asioita oppien…

Leontjev, A.N. Toiminta, tietoisuus, persoonallisuus.1978. Helsinki. Kansankulttuuri

Kirjassa: Hakkarainen, K, Lonka, K. & Lipponen, L. 2004. Tutkiva Oppiminen - järki, tunteet ja kulttuuri oppimisen sytyttäjänä. WSOY.

Opettaja ohjaajana

Ohjaaminen on monimuotoista, tavoitteellista, sisällöltään vaihtelevaa toimintaa, jota määrittää toimintaympäristö ja ohjattava kohderyhmä. Tavoitteet ja ratkaisut ongelmiin määrittyvät ja löytyvät ohjattavasta käsin. Se perustuu humanistiseen ihmiskäsitykseen, on kokonaisvaltaista työskentelyä ja sisältyy opetukseen ja moneen ammattiin. Positiivisessa ilmapiirissä toteutuva hyvä ammatillinen ohjaus on innostavaa, ystävällistä sekä tarvittaessa tiukkaa ja vaativaa. (Kalliola, Kurki, Salmi & Tamminen-Vesterbacka 2010.)

Ohjauksella tarkoitetaan kaikkia niitä keinoja, joilla opettaja edistää opiskelijan ja ryhmän oppimista, oppimismahdollisuuksien luomista sekä oppimishalun virittämistä ja säilyttämistä. Oppimisen ohjaaminen on tietoista kommunikointia opittavien tietojen, taitojen ja kokemusten työstämiseksi. Ohjauksessa on tärkeää tunnistaa ne, jotka kaipaavat eniten ohjausta tai joilla on oppimisvaikeuksia. Ammatillisen opettajan työ varsinkin työssäoppimisessa muistuttaa mentorointia ja tuutorointia (Kähkönen 2009, 31).Työssäoppimisesta puhutaan tarkemmin toisaalla tässä työssä. (linkki Minnan työhön)

Piaget´n (1988) mukaan opettaessamme toiselle jotakin estämme häntä itse oppimasta sitä. Tästä voi vetää johtopäätöksen, että opetuksessa lähtökohtana tulisi olla oppilaan aktiivinen ja aloitteellinen rooli, jossa opettajan rooli suuntautuu tukemiseen ja ohjaamiseen. Opettaja voi tuoda oppiaineksen oppijoiden tasolle ja auttaa sen ankkuroimisessa heidän elämismaailmaan ja kokemuksiin riittävän vetovoimaisella tavalla. (Jantunen & Haapaniemi 2013, 146.)

Opettamisesta onkin enenevästi alettu puhua oppimisen ohjaamisena ja opettamisen kulttuurista ollaan siirtymässä oppimisen kulttuuriin. Siinä opettaja ja opiskelija ovat tasa-arvoisessa, oppimista tukevassa ja ohjaavassa vuorovaikutussuhteessa keskenään. Ohjauksen ja tuen tarve ja sisältö vaihtelevat ollen alkuvaiheessa suurempaa ja yksityiskohtaisempaa kuin loppuvaiheessa. Ohjaaminen vaatii opettajalta asian sisällöllistä osaamista, oppimisprosessin tuntemusta ja hyviä vuorovaikutustaitoja. Keskeisiä tavoitteita oppimisen ohjaamisessa ovat opiskelijoiden kehittyminen oppijoina ja se, että heistä kasvaa oppimisen taitoja hallitsevia ja näitä taitoja kehittämään pystyviä ihmisiä. (http://www15.uta.fi/arkisto/verkkotutor/oppohj.htm)

Ohjaajan on tärkeä tunnistaa oppijoiden erilaisuus ja sopeuttaa ohjaustaan sen mukaisesti. Usein on varmasti niin, että ei ole hyviä ja huonoja oppijoita, vaan erilaisia oppijoita.

                                              Kuva: mkadata.fi

Ammatillisen opettajan keskeinen osaamisalue on oppimisen ohjaaminen, on osattava suunnitella ja toteuttaa oppimistilanteita erilaisille oppijoille heidän opetusympäristöissään. Käytännön taitojen oppiminen korostuu ja opettajalta vaaditaan laaja-alaista opetus- ja ohjaustaitojen hallintaa. (Kähkönen 2009, 29.) Erilaisten oppijoiden kohtaaminen on haaste, kun tulisi kyetä huomioimaan kaikki oppijat ja ohjata heitä yksilöllisesti (Kaikkonen 2008, 47). Tutkimuksen mukaan opettajaopiskelijat pitävät opettajan oppimisprosessin ohjaamista, alan asiantuntijuutta ja persoonallisuutta keskeisinä kehittämiskohteina opettamisessa ja ohjaamisessa. (Kähkönen 2009, 29.) Onko joku näistä kaikkein tärkein?

Kari Kähkösen mukaan opettaja on enenevästi oppijan kasvun tukemisen lisäksi motivoija, se edellyttää opettajalta ihmissuhdetaitojen lisäksi aitoa kiinnostusta opiskelijoista. Opetus- ja ohjaustoiminnan tavoitteena on kehittää opiskelijoiden ymmärrystä ja suhdetta tietoon ja asiantuntijamaista työskentelytapaa, jossa rakennetaan uutta tietämystä mahdollisimman aidoissa oppimisympäristöissä. Oppimisen ohjaaminen on opettajan ja opiskelijan yhteistyötä, jonka tavoitteena on tiedon luominen, ongelmanratkaisu ja asiantuntijuuden kehittyminen vuorovaikutuksessa. (Kähkönen 2009, 30.)

Opettaja tukee asiantuntijana opiskelijoiden tiedon rakentamista ja asioiden soveltamista käytäntöön. Opettajan tulisi ohjata opiskelijaa mahdollisimman itseohjautuvaksi toimijaksi ja kyetä organisoimaan työskentelyä. Opetus- ja ohjaamisosaaminen sisältää ainakin kolmenlaista toisiinsa liittyvää osaamista (Kähkönen 2009, 31.):

1)    oppimisteoriaosaamista

2)    oppijaosaamista

3)    oppimisen ohjausosaamista

Yksilöohjauksessa tärkeää on voimavarasuuntautuneisuus ja positiivisten asioiden huomioiminen, erityisesti erityisen tuen tarpeessa olevien ohjauksessa. Ryhmänohjauksessa taas keskeistä on ryhmäyttäminen ja ryhmän kehitysvaiheiden tunteminen. (Kalliola, Kurki, Salmi & Tamminen-Vesterbacka 2010.) Ryhmän toimivuus ja turvallisuus voidaankin nähdä opettamisen perusedellytyksinä. Mielenkiintoista on, että opiskelijan tullessa uuteen ryhmään hän ei mieti ensimmäiseksi mitä tulee oppimaan, vaan tuleeko hyväksytyksi ryhmässä ja mikä on hänen paikkansa siellä (Stenberg 2011, 59-60).

Opettajan rooli uudenlaisessa luokkayhteisössä voidaankin nähdä sensitiivisenä valmentajana tai erityisenä kumppanina, joka tukee oppilaiden osallistumista luokan toimintaan (Rasku-Puttonen 2005, 99). On hyvin tärkeää, että opettaja tiedostaa ryhmäytymisen arvon ja kykenee ohjaamaan sitä, että kaikki voivat kokea osallisuutta.

Opettaja toimii monesti opiskelijan kasvu- ja oppimisprosessin ohjaajana ja tukijana oppijaa aktivoivassa ja vuorovaikutteisessa oppimisympäristössä, jossa on monipuoliset mahdollisuudet hankkia ja prosessoida tietoa sekä saada ohjausta luottamuksellisessa ilmapiirissä (Patrikainen 1999, 134, 136).

Käytännön työssä tapahtuvan oppimisen ohjaamisen keskeisimpänä tavoitteena on siis  tukea oppimista ja opiskelijan ammatillisen osaamisen kehittymistä. Tähän liittyy myös aiemmin mainittu opiskelijan henkilökohtaisen kasvun tukeminen ja terveen itsetunnon vahvistuminen. Oppimisen ja kehittymisen edistämiseen liittyvät erilaiset roolit työpaikkaohjaajana. Seuraavassa kuviossa joitakin näistä rooleista.

                                  Kuvio 1. Työpaikkaohjaajan roolit (Mykrä 2007, 12).

   

Ammatillisen opiskelijan ohjaus käytännön kentällä tapahtuu pääosin arjen päivittäisissä tilanteissa. Työpaikalla tapahtuvaa oppimista  olisi kuitenkin hyvä pohtia aika ajoin erillisessä ohjauskeskustelussa. Ohjauskeskustelussa voidaan käsitellä tarkemmin niitä asioita ja kysymyksiä, jotka ovat nousseet esille työskentelyn aikana. Ohjaajan on hyvä antaa tilaa ja aikaa opiskelijan ajatuksille ja puheelle. Ohjaaja voi käyttää monia keinoja auttaakseen opiskelijaa tuomaan esille tämän ajattelua ja edistääkseen tämän oppimista.

Ohjauskeskustelussa toteutuu ohjattavan kohtaaminen, ilmapiiri, keskustelun eteneminen ja dialogisuus. Opiskelijalähtöisyys on perusta ja opettajan tehtävänä on luoda luottamuksen ilmapiiri, jossa opiskelija uskaltaa ottaa esille henkilökohtaisia asioita. Opettajan tehtävänä on kuunnella, tehdä yhteenvetoja, nostaa esille opiskelijan vahvuuksia, antaa palautetta ja ohjata tietolähteille. Työvälineitä ovat mm. avoimet ja tarkentavat kysymykset, jotka auttavat opiskelijaa selkiyttämään tietoa ajattelun ja päätöksenteon pohjaksi. Opettaja ei tarjoa valmiita ratkaisuja tai näkemyksiä. (Kähkönen 2009, 33.)

Esimerkiksi tällaisia keinoja voi käyttää edistääkseen opiskelijan ajattelua ja oppimista:

                          Kuvio 2. Ohjauksen keinoja (Mykrä 2007, 28).

Opetuksen ja ohjauksen laadulla on iso merkitys opiskelijan oppimisessa. Nieminen ja Uusitalo ovat terveysalan kirjallisuuden pohjalta löytäneen keskeisiä piirteitä hyvälle opiskelijaohjaukselle hoitotyössä. Tällaisia ovat toimiva vuorovaikutussuhde, yhteinen tietoisuus oppimistavoitteista, palautteen saaminen, opiskelijan itsenäisen toiminnan tukeminen, ohjaajan läsnäolo ja työyhteisön hyvä ilmapiiri. (Nieminen & Uusitalo 2005, 89)

Hyvä ohjaaja ei ole liian vaativa, mutta vaatii kuitenkin opiskelijalta perusteluja ratkaisuilleen ja kykenee antamaan asiantuntemuksensa opiskelijan käyttöön. Ohjaajan antama halukkuus ohjaamiseen, tuki ja sujuva yhteistyö käytännön ja koulun välillä edesauttavat oppimista. Hyvä opiskelijaohjaaja auttaa teorian soveltamisessa käytäntöön ja kliinisten taitojen oppimisessa. Henkilöstökoulutuksen on todettu parantavan opiskelijaohjausta. (Nieminen & Uusitalo 2005, 93-94.)

Ammatillisen opettajan yksilöllistä opiskelijan ohjausta, taitojen oppimisen ohjausta ja oppimisen valmiuksien arvioimista ja niiden haasteita kuvataan seuraavassa esityksessä, jonka saat auki klikkaamalla seuraavaa linkkiä: http://slideplayer.fi/slide/1935419/

Tehtävä: Pohdi esityksen jälkeen ohjaajan tehtäviä, professionaalisen ohjauksen tunnusmerkkejä ja ohjauksen laatutekijöitä. Reflektoi omia kokemuksiasi aiempien ammattiopintojesi käytännön harjoitteluista ja saamaasi ohjausta siellä tai omaa ammatillisen opiskelijan ohjaustasi esityksessä olleiden näkökohtien valossa. Saitko professionaalista ohjausta, ohjasitko opiskelijaa mainittujen ohjaajan tehtävien mukaisesti?

                                                 Kuva: yle.fi

Ammatillisten opiskelijoiden ohella myös opettajaopiskelijoiden opettajaharjoittelun ohjaus on tavoitteellista toimintaa. Harjoittelun tavoitteet juontuvat opettajankoulutuksen opetussuunnitelmasta ja opiskelija konkretisoi tavoitteet selkeiksi henkilökohtaisiksi kehittymistavoitteikseen, ja opettaja ohjaa prosessia. Tulevan opettajan tulisi kyetä myös näkemään oma toimintansa jo harjoitteluvaiheessa osana yhteiskunnan kasvatus- ja koulutustehtävää. (Praktikumkäsikirja 2014.)

Opettajaopiskelijoiden harjoittelun ohjaamisessa painotetaan opettajaopiskelijoiden perspektiivin kehittymistä opettajuuteen eli käyttötiedon ja teorian kehittymistä. Ohjauksessa korostuu autonomian, osaamisen ja yhteisöllisten taitojen ohjaaminen. (Blomberg, Pyysiäinen & Palo 2009, 11.) Alkuvaiheessa voi opettajaopiskelijalle nousta kysymys, mikä ihmeen käyttötieto? Opintojen myötä se kyllä selkiytyy ja kehittyy työssä.

Opetusharjoittelun ohjaus ja siihen liittyvä palautteenanto on pohdintaa sen suhteen, miten opiskelija onnistuu asetettujen tavoitteiden suhteen. Ohjauskeskustelussa opetuksen onnistuneisuutta arvioidaan yhdessä ja keskustellaan vaihtoehtoisista pedagogisista malleista. Tavoitteellisuuden ja aidon dialogisen suhteen puuttuminen ohjauksesta voi johtaa siihen, että opiskelija jää yksin selviytymään. Tavoitteiden puuttuminen hyvässä dialogisessa ohjauksessa taas voi johtaa siihen, että harjoittelussa on hauskaa ja kaikki sujuu muuten hyvin, mutta varsinaista kehittymistä ei tapahdu ja ohjaus jää ajanvietteeksi. (Praktikumkäsikirja 2014.) Harjoittelun hauskuus ei tietenkään sinällään ole paha asia.

Alla oleva kuvio osoittaa, että ohjaussuhde on onnistunut jos tavoitteellinen toiminta ja aito dialogi ovat oikealla paikallaan ohjaustapahtumassa. Jyrhämä (2003) havainnollistaa ohjauksen tavoitteellisuuden ja dialogisuuden välistä suhdetta Tahkokalliota (2001) mukaellen seuraavasti (Praktikumkäsikirja 2014):

Kuvio 3 Pedagogisesti onnistunut tavoitteellinen ja dialoginen ohjaus (Jyrhämä, 2003, Tahkokalliota, 2001 mukaellen - Praktikumkäsikirja 2014).

Opettaja ohjaajana muuttuvan työn ja tulevaisuuden näkökulmasta

Kiihtyvällä tahdilla muuttuvassa, kompleksisessa yhteiskunnassa muuttuvat niin arvot, elinolosuhteet, koulutukselliset ja ammatilliset rakenteet sekä työelämän vaatimukset kuin teknologian mahdollisuudetkin. Myös työntekijöiden erilaistuminen, kriisit ja globaalin maailman muutokset ovat tulevaisuutta. (Luukkainen 2005, 144; Patrikainen 2009, 20).

Nämä pakottavat opetusalankin pysymään muutoksessa mukana, kun näkyvissä on  oppimisympäristöjen laajeneminen, sähköisen viestinnän lisääntyminen, yksilöllisten koulutustarpeiden ja median roolin kasvu. Olli Luukkaisen mukaan oppilaitoksen tulisi olla pienoismalli ja peili yhteiskunnasta ja ohjata opiskelijoita toimimaan sen prosesseissa. Siksi opettaja tarvitsee kykyä ja halua ymmärtää ja analysoida yhteiskuntaa, sietää muutosta ja kyetä elämään muutospaineiden keskellä vaikuttamalla aktiivisesti muutosten suuntaan. Opettajan ja ohjaajan tulisi olla tulevaisuustietoinen, joka muistaa mennyttä, havainnoi ja ymmärtää nykyhetkeä ja tarkastelee ja pitää huolta tulevaisuudesta (Luukkainen 2005, 144-145). Kuulostaako haasteelliselta?

Opettajan työssä tulevaisuusnäkökulma on kuitenkin välttämätön, koska tulevaisuuden hahmottaminen vaikuttaa tämän hetken valintoihin opettajan työssä. Tavoitteena on turvata opiskelijoille valmiuksia, joilla he voivat kohdata tulevaisuutensa, vaikka siitä ei vielä ole varmaa tietoa. (Patikainen 2009, 20.) Tällöin arvo-osaaminen ja kasvatuksellisuus korostuvat, oppijan pitäisi saada kulttuurista kompetenssia ja tulevaisuustietoisuuden tulisi kasvaa. Opiskelija henkisen kasvun, hyvän itsetunnon ja yhteistoiminnallisten ja sosiaalisten taitojen ohjaaminen korostuvat. (Patrikainen 2009, 21-22.)

Opettaja asiantuntijana

https://www.youtube.com/watch?v=773hbiCTkg4

Ammatillinen opettaja oman ammattialan asiantuntijana

Ammatillisen opettajan ammattialan asiantuntijuus perustuu alan historiallisen ja yhteiskunnallisen merkityksen tuntemukseen sekä edellyttää keskeisempien ammattien sisältöjen ja alan teoreettisen tiedon hallintaa. Ammatillisen opettajan tulee omata teoreettisen tiedon lisäksi käytännöllistä ammattitietoutta ja käytännön tekemisen taidot, koska opettajalla on oltava valmiudet tehdä ja näyttää työn tekeminen käytännössä. (Heikkinen, Kuusisto & Vesala 1997, 66; Helakorpi & Olkinuora 1997, 24.)

Opettajalla tulee olla teoreettista ja käytännön tietoa myös, jotta hän voi opettaa oman alansa sisältöjä ja toimia opiskelijoiden sosiaalistajana työelämään sekä sen kulttuuriin, järjestelmiin ja toimijoihin. Monet ammatilliset opettajat kokevat itse, että ammatillisen opettajan tärkein pätevyyskriteeri on juuri ammatillinen tietous, jonka puute tekee opettamisesta lähes mahdotonta (Heikkinen ym. 1997b, 59). Tiilikkala (2004, 223–224) on huomannut, että erityisesti vanhemman opettaja sukupolven edustajat korostavat ammatillisen substanssin hallintaa oleellisen tärkeänä ammatillisen opettajan kompetenssina.

Kouluttaessaan tulevia työelämänosaajia ammatillisen opettajan tulee työssään olla itsekin työelämänosaaja. Laaja-alainen työelämän tuntemusta on edellytys sille, että hän pystyy nostamaan esille tarvittavat ammattialan ydintaidot ja keskeisimmät sisällöt, jotka kehittävät opiskelijoiden ammattitaitoa oikeaan suuntaan. Ydintaitojen määritteleminen voi olla vaikeaa, koska opetusalojen ammatilliset sisällöt ovat usein laaja-alaisia ja eri työpaikat vaativat työntekijöiltään erilaisten sisältöjen hallintaa. (Vertanen 2002.)

Ammatilliselle opettajalle ei riitä, että hän tuntee opetusalansa nykyisiä kehitys suuntauksia vaan hänen pitää osata hahmottaa myös tulevaisuuden trendejä. Opettajan tulee olla tietoinen ammattialansa ja työelämän tulevaisuuden suuntauksista, jotta koulutuksen sisällöt vastaavat tulevaisuudessa opiskelijoilta vaadittavaa osaamista.

Ammatillisen opettajan tulee tuntea myös laajemmin yhteiskunnan muutosprosessit ja niiden syyt, jotta hän voi suhteuttaa itsensä ja ammattialansa niihin. Tällöin hän voi kehittää myös alaansa vastaamaan yhteiskunnan asettamiin haasteisiin. (ks. Helakorpi & Olkinuora 1997, 154; Vertanen 2002, 96–98.) Nykyään ammatillinen opettaja nähdäänkin yhä enemmän yhteiskunnallisena ja opetusalansa uudistajana, muutosagenttina. Muutosagenttina toimiminen edellyttää opettajan omaa aktiivisuutta ja oivallusta muutoksen tärkeydestä. Lisäksi muutosagenttina toimimiseen liittyvät opettajan omat tarpeet sekä hänen moraalinen ja eettinen näkemys asioihin. (Fullan 1993.)

Ammatillisen opettajan tulee tuntea opetusalansa teoreettisen tiedon ja kädentaitojen lisäksi alan arvoja ja etiikkaa (Heikkinen ym. 1997a, 66). Opettajan tietämys oman alansa arvoista ja sisällöistä kehittyy ammatillisen koulutuksen ja työhistorian aikana, sillä ammatilliselta opettajalta vaaditaan yleensä alalle soveltuva ylempi korkeakoulututkinto ja vähintään kolmen vuoden työkokemus omalta alalta (asetus 986/98). Toimiessaan omalla alallaan yksilö sisäistää kyseisen alan käytännön tekemisen taitoja, ammatillista ajattelua ja arvoja, jolloin hänelle muodostuu oman alan ammatti-identiteetti. Ammatti-identiteetti tarkoittaa samaistumista ammattiin ja sille tyypilliseen ajattelutapaan sekä kykyä hahmottaa tehtävänsä kaiken muutoksen keskellä. (Vertanen 2002, 115–116; Vähäsantanen 2004, 8- 9.)

Miten työssä opitaan?

Työssä oppimisen käsite ei ole mitenkään yksiselitteinen, vaan se on laaja ja sen merkitys riippuu paljon siitä, mistä näkökulmasta, ympäristöstä ja toimialasta on kysymys sekä siitä, kuka asiaa tarkastelee. Sen määritelmät vaihtelevat myös taustalla vaikuttavan ajattelumallin mukaan. Lisäksi työssä oppimisen merkitys työntekijälle, työnantajalle ja koulutuksen järjestäjälle on hyvin erilainen.

Oppimista on lähestytty aiemmin pelkästään opettajan kannalta, ja siinä on kiinnitetty huomiota opetusmenetelmiin. Painopiste on kuitenkin siirtynyt vahvasti oppimisen ohjaajaan, rooli painottuu tällöin oppimisprosessin edistämiseen ja ylläpitämiseen eikä tietosisällön välittämiseen. Tietoa on jokaisen opiskelijan saatavilla paljon, ja sitä on helppo löytää verrattuna aiempaan. (Grönfors 2010, 18.) Opettajan, asiantuntijan tai luennoitsijan tehtävä on myös erilainen -  hän ohjaa oppimisprosessia eikä sisältöjä ja on asiantuntijana käytettävissä tarpeen mukaan (Grönfors 2010,19).

Työssäoppiminen myös auttaa opettajan asiantuntijuuden ylläpitämisessä

Ammatillisen opettajan työssä jatkuvana haasteena on teorian ja käytännön integrointi. Kun muutostahti on vain kiihtynyt viime vuosina, ratkaistavaksi syntyy haasteellinen yhtälö: miten on mahdollista pitää opetus ja opettajan osaaminen ja tiedot ajan tasalla, kun oppilaitos toimintaympäristönä ei kuitenkaan voi olla täysin työelämää vastaava. Opettajien irrottautuminen koulutuksiin ja työelämään ei ole aina helppoa eikä voi olla ainoa keino haasteen ratkaisemiseksi. Apua tilanteeseen sekä opiskelijalle että opettajalle voisivat tuoda työssäoppiminen ja muut pedagogiset ratkaisut, joissa opiskelijan oppimisympäristönä on ”oikea” työelämä. Opettajilta se edellyttää kuitenkin luokasta ulos menemistä ja hyvää oman alueensa sekä alansa työelämän tuntemusta.( Majuri 2006, 99.)

Vanha kansanviisaus kuuluu: ”Työ tekijäänsä opettaa”. Työssä oppiminen on sekä käytännön koulutustoiminnassa että tutkimuksellisessa mielessä maailmanlaajuisesti löytänyt uudelleen asemansa. Ammatillisen peruskoulutuksen työelämäyhteistyö on viimeisen vajaan kymmenen vuoden ajan keskittynyt työssäoppimisen ympärille. Työssäoppimisen käsite on laajentunut. Sillä ymmärretään varsin monipuolisesti työssäoppimisen suunnittelua, ohjaamista ja arviointia yhdessä työpaikkaohjaajan kanssa. Lisäksi se voi olla opetussuunnitelmatyötä, työpaikkaohjaajien koulutusta, keinoa pitää yllä opettajan ammatillista osaamista, neuvottelua ja koulutuksen arviointia. Tässä kaikessa opettajan rooli on hyvin keskeinen. (Majuri 2006, 99.)

Taulukoissa on kuvattu eri tasoilla tapahtuvia koulutuksen ja työelämän yhteistyön malleja (Eerola & Majuri 2006)

Yhteistyö ammatillisen opettajan ja työpaikkaohjaajan osaamisen kehittämiseksi

Opettajien työelämäjaksot

Opettajat mukana työpaikkojen/yritysten henkilöstökoulutuksissa

Työpaikkaohjaajien koulutus

Erilaiset vapaamuotoiset teemapäivät ja tapaamiset yrityksissä tai oppilaitoksissa

Henkilökohtaiset kontaktit ja tuttavuudet

ESR-projektit (muu kuin te-jakso)

Työ ja oppiminen

Merkityksellinen oppimiskokemus on oppijan itselleen tärkeäksi arvioima koulutuksen aikainen tapahtuma, joka muistetaan jälkeenpäin. Tutkimusten mukaan opiskelijoille muodostuu merkityksellisiä oppimiskokemuksia erityisesti työssäoppimisjaksoilla. Merkityksellisten oppimiskokemusten muodostuminen voidaan ymmärtää kriittiseksi reflektioksi, jossa kehittyvät ammatti-identiteetti sekä ajattelu- että toimintamallit koulutuksen aikana.

Työ ja koulutus näyttäytyvät sekä aikuisille että nuorille opiskelijoille hyvin erilaisena oppimisen konteksteina. Työtoiminta ja sen kautta tapahtuva oppiminen koettiin tutkimuksissa ”oikeaksi”, työn todellisten ongelmatilanteiden ohjaamaksi toiminnaksi. (Majuri 2006,92)

Oppimiseen liittyvien keskeisten piirteiden avulla on mahdollista kysymyksin hahmottaa työn ja oppimisen kytkentää:

    1. Oppiminen on kontekstuaalista, tilannesidonnaista: miten saada todelliset työelämän oppimisympäristöt osaksi opintokokonaisuuksien oppimista? Miten työssäoppimiskokemuksia hyödynnetään ja miten ne kytketään oppilaitosopintoihin? minkälaisten tehtävien tai ohjauksen avulla opiskelija yhdistää työssä ja oppilaitoksessa opitun? Mitä työpaikkaohjaajan pitäisi osata, jotta hän oikeissa työelämän ongelmatilanteissa osaisi ohjata opiskelijaa oppimaan?

  

Oman osaamisen analysointi

SWOT-analyysi

“Yksilön kyvyt ja taipumukset ovat vain mahdollisuuksia, kunnes hän alkaa niitä kehittää” (Leontjev, 1978)

Mikä on SWOT- analyysi?

SWOT tulee sanoista Strengths (vahvuudet), Weaknesses (heikkoudet), Opportunities (mahdollisuudet) ja Threats (uhat) ja SWOT-analyysi on Albert Humphreyn kehittämä nelikenttämenetelmä, jota käytetään strategian laatimisessa. Analyysi on yleisesti hyvin käytetty yrityksen toiminnan, hankkeiden ja projektien  suunnittelussa, mutta se on helposti sovellettavissa myös muunlaiseen suunnitteluun, ideointiin ja jatkokehittelyyn. SWOT-analyysin pohjalta voidaan tehdä päätelmiä mm. miten vahvuuksia voidaan käyttää hyväksi, miten heikkoudet muutetaan vahvuuksiksi, miten tulevaisuuden mahdollisuuksia hyödynnetään ja miten uhat vältetään. Tuloksena on suunnitelma siitä, mitä millekin asialle pitää tehdä.

Miksi SWOT- analyysi?

Opettajan on hyvä arvioida omia taitojaan ja tarkastella osaamistaan kriittisesti. Jokaisella on hyvin todennäköisesti selviä vahvuusalueita, mutta myös heikommin hallittavia osa-alueita. Omien taitojen analyysin myötä voi tunnistaa paremmin omia vahvuuksiaan, heikkouksiaan ja kehittämiskohteitaan. Uhkia tunnistamalla voi pohtia omaa ajattelutapaansa ja ympäristön tapahtumia. SWOT- analyysi on lähtötilan arvioinnissa käytettävä arviointityökalu, jonka pohjalta voi laatia itselleen oman kehittymissuunnitelman. Oman osaamisen tunnistaminen on lähtökohta niin opiskelijan kuin opettajankin kehittymiselle.

Miten SWOT- analyysia käytetään?

SWOT analyysissa osaamista jaotellaan nelikenttäanalyysin mukaisesti. Voit käyttää apuna esim. alla olevan kuvan kysymyksiä tai miettiä lisäkysymyksiä itsellesi sopivaksi. Tarkoituksena on pohdiskella itseään rehellisesti ja avoimesti.

Pohdinnan jälkeen voi tarkastella vastauksiaan ja miettiä erityisesti kehittymismahdollisuuksien kehittämistä ja omien vahvuuksien hyödyntämistä erilaisin tavoin. Heikkouksien kehittämisessä on usein apua jo siitä, että asiat on tunnistanut ja tunnustanut itselleen. Muista, että kukaan ei ole täydellinen! Uhkia kannattaa tarkastella, jotta ymmärtää oman haavoittuvuutensa, omat rajansa ja ympärillä tapahtuvat asiat jotka voivat olla haasteita itselle tai työyhteisölle. Opettajan työssä oman rajallisuuden ymmärtäminen auttaa ymmärtämään sitä paremmin myös muissa.

Miten SWOT-analyysi ja opettajan roolit liittyvät toisiinsa?

Kunkin esitellyn roolin osalta esitellään myös siinä kyseisessä roolissa tarvittavia taitoja ja osaamista. Voit arvioida itseäsi myös tietyn roolin kohdalla ja pohtia hallitsetko hyvin esim. ne taidot joita ohjaajan roolissa tarvitaan ja onko ohjaajan rooli vahvuutesi / heikkoutesi vai kenties se kehittämiskohde?

Kunkin roolin kohdalla esitellyistä ”taito” laatikoista on koottu avuksesi kuva, jossa taidot on listattu kyseisen roolin kohdalle – tämä toimii samalla tukenasi ”itsearviointilomakkeelle”.

Minä opettajana kehittymissuunnitelma:

Laadi edellisen SWOT-analyysin ja itsearvioinnin pohjalta kehittymissuunnitelma:

• Miten vahvistat ja hyödynnät omia vahvuuksiasi?
• Miten käännät mahdollisuudet vahvuuksiksi?
• Miten kehität heikkouksiasi?
• Voitko torjua uhkia?
• Mitä aikatauluja haluat itsellesi asettaa?
• Mitä tavoitteita pidät tärkeimpinä?
• Minkälaiset resurssit sinulla on sitoutua näihin tavoitteisiin ja aikatauluihin?
• Jne.

Kaava huippuosaajaksi kehittymiseen…
(Malcolm Gladwell kirjassaan Outliers)
10 000 h sääntö

• Huippuosaajaksi kehittyminen vaatii sinulta 10 000 h sinnikästä työtä
• 10 h/viikko 19 vuoden ajan
• 8 h/päivä 3,5 h ajan
• Toistoa, toistoa, toistoa….välillä epäonnistuen mutta koko ajan uusia asioita oppien…

Leontjev, A.N. Toiminta, tietoisuus, persoonallisuus.1978. Helsinki. Kansankulttuuri

Kirjassa: Hakkarainen, K, Lonka, K. & Lipponen, L. 2004. Tutkiva Oppiminen - järki, tunteet ja kulttuuri oppimisen sytyttäjänä. WSOY.

Opettaja valmentajana

Johdantoa

Opettajuus on ollut viime vuosina murroksessa ja opettajan rooli on muuttunut paljon. Näin opettajalla on monta erilaista roolia nyt ja tulevaisuudessa. Tässä osiossa on tarkoitus käsitellä opettajan roolia valmentajana. Opettajan rooli valmentajana liittyy läheisesti urheilusta tuttuun valmentaja käsitteeseen. Molemmissa on paljon yhtäläisyyksiä. Nykyään on alettu puhua yhä enemmän siitä, että opettajan rooli on enemmänkin valmentaja kuin perinteinen opettaja. Valmentaja on hengen luoja, kuten urheilussa ajatellaan. Valmentaja vastaa urheilijan tai joukkueen harjoittelusta ja on näin joukkueen tai urheilijan suorituksesta vastaava johtaja.

Opettajan voi ajatella olevan yksittäisen oppilaan ja koko luokan suorittamisesta vastaava johtaja. Opettamiseen ja valmentamiseen liittyy paljon samoja elementtejä. Molemmissa täytyy osata ohjata, neuvoa, opettaa, kuunnella ja havainnoida oppijoita ja arvioida heidän toimintaansa sekä johtaa sitä, siksi varmaan monia opettajia toimii urheiluvalmennuksen parissa. Molemmissa tehtävissä täytyy ymmärtää ryhmän toimitaperiaatteita. Tähän tarvitaan pedagogisia taitoja, ihmistuntemusta, koulutusta ja pelisilmää, että ymmärtää taustalla olevia asioita ja niiden suhteita toisiinsa.

Opettajan työhön samoin kuin valmentajan työhön liittyy aina myös kasvatustehtävä ja eettinen puoli.  Ne on aina otettava huomioon opettajan työssä. Hyvä valmentaja on myös itse sitoutunut työhönsä ja johtaa omalla hyvällä esimerkillään sekä haluaa myös itse oppia uusia asioita. Kuunteleminen, havainnointi ja toiminnan sujumisen seuraaminen ovat valmentajan tehtäviä, kun taas opettajan tehtäviä ovat opetus ja järjestyksenpito. Nämä asiat voi kuitenkin myös yhdistää kuten moni opettaja tekeekin.

Toimiessani itse opettajan sijaisena olen havainnut tällaisen valmentaja-ajattelun olevan ihan hyvä lähtökohta opetukselle. Siinä saa itsekin tiettyjä vapauksia toimintaa ja ei tarvitse olla niin kirjaimellisesti vain opettajan roolissa. Oppilaat myös yleensä pitävät siitä.

Hyvän opettajan/valmentajan tehtävänä on toimia riittävän sivussa. Liiallinen ohjaaminen johtaa siihen, ettei opiskelija ota vastuuta omasta toiminnastaan. Tässä on lienee paljon eroja eri oppiasteilla, mutta sen voinee yleistää koskemaan opetusta/valmennusta yleensä ottaen. Valmentaja antaa tukensa, kyseenalaistaa toisinaan erittäin tiukasti ja ohjaa, mutta jokaisen opiskelijan on itse otettava vastuu omasta oppimisestaan, toiminnastaan ja kehittymisestään. Muuten ei tapahdu todellista oppimista. Opiskelijalla on kuitenkin viime kädessä vastuu omasta oppimisestaan. Itseään varten koulussa oppilaat ovat, eivätkä vanhempiaan, kavereitaan tai muita varten, vaikka ulkopuolelta voi paineita tullakin.

Valmentajan rooli, millainen se on sitten?

Valmentajan rooli muuttaa opettajan työn autoritäärisen tiedon tuojan asemasta tiedon hankinta kanavien suunnannäyttäjäksi ja tasa-arvoiseksi oppimisen mahdollistajaksi. Opettamisen sijaan opettaja luo oppimisympäristöjä, joissa opiskelijat joko yksin tai yhdessä hakevat ja luovat tietoja ja taitoja, jonka pohjalle he rakentavat osaamistaan kukin omien tavoitteidensa ja taitotason mukaan. Voidakseen luoda henkilökohtaiset ja joustavat opintopolut, opettaja tarvitsee rinnalleen kakkosvalmentajia tai muita vastuuvalmentajia. Opintopolkujen on oltava mahdollisimman työelämälähtöisiä ja todellisia tilanteita vastaavia, (näin ei aina kuitenkaan ole). Oppiainerajat ylittävä ja koulutusalakohtainen yhteistyö muuttaa opettajan työtä yhä enemmän tiimityöksi, jossa yksilötyö säilyy kuitenkin tärkeimpänä. Oppilaitoksen sisälle tulee eräänlainen valmennusketju (Opettajasta oppimisen valmentajaksi 2011 - 2012, 37), joka toimii niin hyvin kuin sitä johdetaan ja halutaan sen toimivan.

Proakatemian päävalmentaja (Hämäläinen, 2013) nostaa esille valmentajan työssä kolme kovaa, joita hän itse haluaa kannustaa ja toteuttaa. Ne ovat: innostus, positiivisuus ja rohkeus. (Muuttuva ohjausprosessi: opettaja tutorina ja valmentajana 2013, 38). Nämä asiat käyvät hyvin myös opettajan työhön tai melkein mihin työhön vaan.

Valmentajan tehtävä on rakentaa ryhmän joukkuehenki ja ryhmälle laaditaan yhteiset säännöt, joita jokainen noudattaa. Valmentaja asettaa realistisia tavoitteita ryhmälle ja yksilöille, joita sitten seurataan ja yhdessä pyritään niihin pääsemään. Epäonnistumiset eivät heti kaada koko hommaa. (Opettajasta oppimisen valmentajaksi 2011 - 2012, 37.) Tämä kaikki käy hyvin myös opettajan työhön.

Kuva 1.Champions liigan puolivälieristä kuva valmentajista. www.iltasanomat.fi

Kuvassa 1. nähdään kaksi valmentajaa, jotka pyrkivät ohjaamaan ja vaikuttamaan tapahtumiin. Nämä ovat niitä perusasioita valmentajan työssä.

Nykyään on olemassa paljon erilaisia oppimisympäristöjä ja ne kaikki tarjoavat tietyt puitteet oppimiselle ja on vaikea laittaa niitä paremmuusjärjestykseen. Uusissa oppimisympäristöissä on mahdollista oppia sekä yksilönä että ryhmänä. Tämä lisää osallistujien oppimismahdollisuuksia monin verroin, koska ryhmä ei opi samoilla menetelmillä kuin yksilö.  Ryhmän oppimisen pohjana pitää olla ryhmäkäyttäytyminen. Ihmisten on luotettava toisiinsa ja opittava jakamaan ryhmässä omaa tietoaan. Tämä ei aina ole helppoa, koska on vanhoista tavoista on vaikea päästä irti. Ryhmän toiminta perustuu siihen, että ryhmä jakaa ja tuottaa tietoa, keskustelee, kiteyttää ja oivaltaa. Tähän tarvitaan ohjausta ja ryhmäkäyttäytymisen tuntemista. (kuva 2.) Opettajalle tämä merkitsee sitä, että on hallittava useita prosesseja samanaikaisesti. (Otala Uudet oppimisympäristöt edellyttävät opettajilta uusia asioita 2013.)

Kuva 2. Oppimisen prosessit (Otala 2013.)

Opettajan kolme roolia

Opettajien nimityksessä on perinteisesti käytetty perusteena asiantuntijuutta ja sisällön osaamista. Oma ala pitää hallita mahdollisimman hyvin. Nykyään opettajilta vaaditaan paljon muuta osaamista sen lisäksi, että hallitsee hyvin oman alansa. Yliopistoissa, missä mittarina ovat olleet tieteellinen tutkimus ja tieteelliset julkaisut, tämä käytäntö on ollut vahva. Opetustaitoon ei ole kiinnitetty paljonkaan huomiota. Nykyään tilanne on toivottavasti muuttunut. Mitä vaativampia opetettavat ovat, sitä tärkeämpää on opettajan osata johdatella oppijoita kohti  korkeampaa osaamista ja suurempaa asiantuntijuutta. (Otala 2013.)

Kuva 1. Opetustilanteessa on parhaimmillaan useita samanaikaisia prosesseja: yksilöiden oppimisprosessi, ryhmän oppimisprosessi ja ryhmäytymisprosessi. Kaikkien perustalla on vuorovaikutus kahden tai useamman kesken. Opettajan pitää olla taitava viestijä.

Asiantuntemus ei synny pelkästään toisen asiantuntijan tiedon kaatamisesta, vaan siihen tarvitaan myös harjoittelua ja toistoja. Kertaamalla ja harjoittelemalla vahvistuvat ne aivojen osat ja lohkot, joita tarvitaan kyseisen osaamisalueen ymmärtämiseen. Apuna tässä tarvitaan yleensä valmentajaa. Urheilussa valmentajan tehtävä on saada urheilija oivaltamaan asioita, oppimaan oikea suoritus ja löytämään oma ratkaisu. Harva valmentaja pystyy esimerkiksi itse hyppäämään mäestä tai pelaamaan itse huipputasolla jalkapallon, vaikka hänen tehtävänä on valmentaa urheilijaa tekemään niin. Valmentajan tehtävänä on havainnoida enemmän ja antaa neuvoja.  Opettajan on osattava myös olla valmentaja, joka ohjaa oppijoita oikeilla kysymyksillä ajattelemaan halutulla tavalla ja vähän uudellakin tavalla. Opettajan tehtävänä on saada oppijat ymmärtämään ja oivaltamaan, motivoida heitä kertaamaan asioita niin moneen kertaan, että aivojen kytkökset vahvistuvat ja muodostuvat pysyviksi muistijäljiksi. Samalla tavalla valmentajan tehtävä on saada joukkue tai ryhmä oivaltamaan paras mahdollinen yhteinen toiminta ja sitoutumaan yhteiseen tavoitteeseen. (Otala 2013.)

Hyvä ryhmä toimii niin, että jokainen saa siinä mahdollisuuden oppia ja ryhmä kannustaa jokaisen oppimista. Oppimisesta tulee myös mielekästä ja kiinnostavaa, kun on mahdollista puhua asioista muiden kanssa ja saada ja jakaa uutta tietoa myös itse. Opettajan on oltava hyvä fasilitoija, joka saa ryhmän innostumaan ja sitoutumaan tiedon prosessointiin erilaisilla menetelmillä. Fasilitoijana opettajan on myös tunnettava tiedon muodostusprosessit ryhmässä sekä prosessin eri vaiheisiin sopivat menetelmät. Menetelmät, joita käytetään kun ideoidaan jotain uutta ovat erilaisia kuin menetelmät, joiden avulla yritetään löytää paras ratkaisu.  Opettajan on siis oltava yhtä aikaa asiantuntija, valmentaja ja fasilitoija (kuva 3). (Otala 2013.)

Kuva 3. Opettajan kolme roolia (Otala 2013.)

Asiantuntijana opettajan tehtävänä on jakaa omaa tietoaan, kommentoida ja arvioida toisten tietoa ja ohjata ja opastaa oikeille tiedon lähteille. Kohteena on sekä yksilö että ryhmä.  Valmentajana opettaja auttaa oivaltamaan, tekee kysymyksiä, jotka ohjaavat oppijan ajattelua toivottuun suuntaan sekä tukee oppimisprosessin etenemistä. Kohteena on niin ikään yksilö tai ryhmä. Fasilitoijana opettaja auttaa muotoilemaan oppimistavoitteen, linjaa ja tukee tiedon jakamista, auttaa yhteisen ymmärryksen luomisessa ja tukee ryhmäprosessia. Kohteena tässä on ryhmä. Opettajalta vaaditaan siis paljon muutakin osaamista kuin asiantuntijuutta ja sisällön osaamista. (Otala 2013.)

Opettajan osaamiskuvio

Opettajan täytyy olla oman alansa asiantuntijan lisäksi myös valmentaja ja fasilitoija.  Valmentajan tulee tuntea ihmismielen ja aivojen toimintaa ymmärtääkseen, miten ihminen oppii, vastaanottaa tietoa, luo tietoa ja miten taidot syntyvät ja tunteet vaikuttavat oppimiseen. Tunteella ja tahdolla on suuri merkitys oppimisprosessissa. Ulkoiset häiriötekijät ja keskeytykset täytyy osata ottaa huomioon samoin kuin keskittymisen tärkeys. Nykyään koulussa on ehkä enemmän keskeytystilanteita kuin ennen, minkä vuoksi opiskelu voi häiriintyä. Fasilitoijan roolissa opettajan pitäisi tuntea sosiaalipsykologiaa ja pitää ymmärtää, miten tieto ryhmässä  muodostuu. (Otala 2013.)

Otalan (2013) mukaan silloin kun opettajan kolme roolia tuodaan uusiin oppimisympäristöihin, roolit vaikuttavat moniin asioihin. Monissa oppimisympäristöissä on nykyään paljon teknologiaa ja virtuaalisuutta ja ryhmät ovat usein monikulttuurisia tai vain verkkoryhmiä. Opettajat tarvitsevat tietoa ja taitoa teknologiasta sekä yhteisöllisistä työvälineistä sekä ymmärrystä siitä, mitä eri kulttuuritaustat voivat vaikuttaa opettamiseen (kuva 4). Virtuaalisuus ja monikulttuurisuus korostavat viestinnän selkeyttä.  

Kuva 4. Opettajan osaamiskuvio  (Otala 2013.)

Opettajan työ on nykyisin moniosaajan työtä. Tämä tulisi huomioida sekä opettajakoulutuksessa ja työn vaatimuksissa. Itseopiskelu ja tietokone tiedon välittäjänä  ja väsymättömänä opiskelijan virheiden korjaajana yleistyvät, mikään ei voita kuitenkaan inhimillistä opettajaa. Opettaja vain voi tunnistaa oppijan tunteet ja voi vaikuttaa oppimistilanteen tunnelmaan, mikä on ensiarvoisen tärkeää oppimisen kannalta. Ilmapiirin täytyy olla sellainen, että oppivat uskaltavat kysyä asioita ja myös kyseenalaistaa. Opettajan tehtävä on saada oppijat oivaltamaan asiaa hyvillä kysymyksillä. Hyvällä opettajalla on tässä ratkaiseva merkitys. Opettajan persoona ja karisma ovat edelleen tärkeitä opettajan työssä. (Otala 2013.) Omalla persoonallaan opettaja tekee omaa työtään ja omaa persoonaa ei voi eikä tulekaan muuttaa. Ihmisellä on vain yksi identiteetti, jota voi vahvistaa tai heikentää, mutta ei muuttaa.

Lopuksi

Opettajalla on nyt ja tulevaisuudessa monta erilaista roolia ja ne kaikki ovat vaikuttaneet siihen, että opettajan on pystyttävä soveltamaan ja integroimaan tietoaan, taitoaan ja osaamistaan yhä enemmän. Opettaja valmentajana ajattelu on lisääntynyt ja saanut enemmän tilaa. Tällainen ajattelumalli antaa enemmän tilaa oppilaan ohjaamiseen ja haastamiseen ja myös vapauksia opettajalle itselleen toimia. Ei tarvitse olla niin tiukassa opettajan roolissa koko ajan. Valmentajan tehtävänä on myös luoda hyvä henki oppimiselle ja asettaa realistisia tavoitteita.

Onko opettaja valmentajana ajattelu sitten tuonut jotain lisää oppilaitoksiin? Minun mielestä ainakin tavoitteiden asettaminen opiskelulle ja hyvän ryhmähengen luominen ovat ensiarvoisen tärkeitä asioita, jotka voi kopioida suoraan urheiluvalmennuksen puolelta. Lisäksi ohjaamisen, kuuntelemisen ja havainnoinnin tärkeys ovat merkittäviä asioita. Urheiluvalmennuksessa korostuu ihmisten välinen yhteistyö organisaation sisällä ja ulkopuolella, siinä on varmaan paljon oppimista oppilaitosten puolella. Lisäksi tietojenvaihto eri ryhmien välillä on tärkeä osa urheiluvalmennusta.

Nykyisin ei riitä pelkkä asiaosaaminen, vaan on osattava myös käytännössä ottaa huomioon monia asioita, jotka vaikuttavat opettajan työssä, kuten ihmistuntemus, kasvatustyö, valmennustaito, viestintä, monikulttuurisuus, kehittyvä teknologia, opetustaito ja sosiaalipsykologia. Näissä asioissa onkin haasteita nykypäivän ja tulevaisuuden opettajille ihan tarpeeksi. Perusopetuksen puolella oppilaiden vanhemmat ovat iso viiteryhmä, joka täytyy ottaa huomioon ja yhteiskunta ja siellä tapahtuvat muutokset sekä omat kollegat.

Yhteiskunta vaikuttaa lähinnä niin, että aina tulee uusia lakeja, säädöksiä ja määräyksiä, jotka ohjaavat opettajan työtä ja antavat puitteet sille. Nykyisin kyllä tulee enemmänkin uusia säästöpäätöksiä koulutukseen. Opettajan työssä vaikuttaa myös perinteet ja se kuva, mikä opettajista on yleensä ihmisillä. Se vaikuttaa yhä, vaikkakin opettajan auktoriteetti ja mahdollisuudet vaikuttaa oppilaisiin ja yleiseen järjestyksenpitoon ovat vähentyneet. Tämä yleinen auktoriteettien ja johtajuuden vähentyminen vaikuttavat muuallakin yhteiskunnassa. Se on johtanut yleisen levottomuuden kasvuun ainakin peruskouluissa. Kaikki eivät ole niin vastuullisia, että pystyisivät kantamaan itse vastuuta toiminnastaan. Nämä kaksi asiaa kuri ja vapaus ovat aina vastakkain ja pitäisi löytää sopiva yhdistelmä niistä. Opettaja valmentajana tarjoaa yhden hyvän vaihtoehdon siihen.

Opettajiin ja yleensä koulutukseen liittyy myös suuria odotuksia yhteiskunnassa ja usein juuri opettajien kontolle laitetaan aivan liian suuria odotuksia. Luullaan, että opettajat pystyvät ratkaisemaan lähes kaikki yhteiskunnassa olevat ongelmat. Koulu ei ole kuitenkaan irrallaan muusta yhteiskunnasta, vaan kouluun vaikuttavat aina sen hetkiset arvot, jotka ovat vallalla muuallakin yhteiskunnassa. Sen vuoksi koululta ei voi vaatia enempää kuin muulta yhteiskunnaltakaan. Tämä koskee kaikkea koulun toimintaa, niin opetusta, arvostelua, kuria, käytöstä ja jne.. Nämä kaikki asiat ovat vaikuttaneet siihen, että opettajan työ on nyt ja tulevaisuudessa yhä vaativampaa ja se täytyisi ottaa huomioon myös opettajien koulutuksessa ja palkkauksessa.

Tehtävä: Kuvaile millaisia eri rooleja opettajalla on ja mitä ne pitävät sisällään? Mitkä ovat valmentajan tärkeimmät tehtävät ja miten valmentaja ajattelu näkyy opettajan roolissa nykyään ja on muuttanut opettajan työnkuvaa? Millaisia ajatuksia tämä sinussa herättää?

Lähteet:

Karimäki, K., Koikkalainen, R., Kolonen, M., Kuusisto, A., Mustonen, L., Valli, A., 2013. Muuttuva ohjausprosessi: opettaja tutorina ja valmentajana. Ammatillinen opettajakorkeakoulu. Tampereen ammattikorkeakoulu

Hämäläinen, 2013. Veijo Hämäläinen, Proakatemian päävalmentaja, 14 3. 2013. Haastattelu

Iltasanomat. www.iltasanomat.fi 

Opettajasta oppimisen valmentajaksi loppuraportti. 2011 - 2012. Uusi osaaja 2 - Uudenmaan alueen ammatillisen koulutuksen OSAAVA-hanke. EDUTA.

Otala, L., 2013. Uudet oppimisympäristöt edellyttävät opettajilta uusia taitoja. Pro Competence Oy Inc. Helsinki