Ohjaaminen on monimuotoista, tavoitteellista, sisällöltään vaihtelevaa toimintaa, jota määrittää toimintaympäristö ja ohjattava kohderyhmä. Tavoitteet ja ratkaisut ongelmiin määrittyvät ja löytyvät ohjattavasta käsin. Se perustuu humanistiseen ihmiskäsitykseen, on kokonaisvaltaista työskentelyä ja sisältyy opetukseen ja moneen ammattiin. Positiivisessa ilmapiirissä toteutuva hyvä ammatillinen ohjaus on innostavaa, ystävällistä sekä tarvittaessa tiukkaa ja vaativaa. (Kalliola, Kurki, Salmi & Tamminen-Vesterbacka 2010.)
Ohjauksella tarkoitetaan kaikkia niitä keinoja, joilla opettaja edistää opiskelijan ja ryhmän oppimista, oppimismahdollisuuksien luomista sekä oppimishalun virittämistä ja säilyttämistä. Oppimisen ohjaaminen on tietoista kommunikointia opittavien tietojen, taitojen ja kokemusten työstämiseksi. Ohjauksessa on tärkeää tunnistaa ne, jotka kaipaavat eniten ohjausta tai joilla on oppimisvaikeuksia. Ammatillisen opettajan työ varsinkin työssäoppimisessa muistuttaa mentorointia ja tuutorointia (Kähkönen 2009, 31).Työssäoppimisesta puhutaan tarkemmin toisaalla tässä työssä. (linkki Minnan työhön)
Piaget´n (1988) mukaan opettaessamme toiselle jotakin estämme häntä itse oppimasta sitä. Tästä voi vetää johtopäätöksen, että opetuksessa lähtökohtana tulisi olla oppilaan aktiivinen ja aloitteellinen rooli, jossa opettajan rooli suuntautuu tukemiseen ja ohjaamiseen. Opettaja voi tuoda oppiaineksen oppijoiden tasolle ja auttaa sen ankkuroimisessa heidän elämismaailmaan ja kokemuksiin riittävän vetovoimaisella tavalla. (Jantunen & Haapaniemi 2013, 146.)
Opettamisesta onkin enenevästi alettu puhua oppimisen ohjaamisena ja opettamisen kulttuurista ollaan siirtymässä oppimisen kulttuuriin. Siinä opettaja ja opiskelija ovat tasa-arvoisessa, oppimista tukevassa ja ohjaavassa vuorovaikutussuhteessa keskenään. Ohjauksen ja tuen tarve ja sisältö vaihtelevat ollen alkuvaiheessa suurempaa ja yksityiskohtaisempaa kuin loppuvaiheessa. Ohjaaminen vaatii opettajalta asian sisällöllistä osaamista, oppimisprosessin tuntemusta ja hyviä vuorovaikutustaitoja. Keskeisiä tavoitteita oppimisen ohjaamisessa ovat opiskelijoiden kehittyminen oppijoina ja se, että heistä kasvaa oppimisen taitoja hallitsevia ja näitä taitoja kehittämään pystyviä ihmisiä. (http://www15.uta.fi/arkisto/verkkotutor/oppohj.htm)
Ohjaajan on tärkeä tunnistaa oppijoiden erilaisuus ja sopeuttaa ohjaustaan sen mukaisesti. Usein on varmasti niin, että ei ole hyviä ja huonoja oppijoita, vaan erilaisia oppijoita.
Kuva: mkadata.fi
Ammatillisen opettajan keskeinen osaamisalue on oppimisen ohjaaminen, on osattava suunnitella ja toteuttaa oppimistilanteita erilaisille oppijoille heidän opetusympäristöissään. Käytännön taitojen oppiminen korostuu ja opettajalta vaaditaan laaja-alaista opetus- ja ohjaustaitojen hallintaa. (Kähkönen 2009, 29.) Erilaisten oppijoiden kohtaaminen on haaste, kun tulisi kyetä huomioimaan kaikki oppijat ja ohjata heitä yksilöllisesti (Kaikkonen 2008, 47). Tutkimuksen mukaan opettajaopiskelijat pitävät opettajan oppimisprosessin ohjaamista, alan asiantuntijuutta ja persoonallisuutta keskeisinä kehittämiskohteina opettamisessa ja ohjaamisessa. (Kähkönen 2009, 29.) Onko joku näistä kaikkein tärkein?
Kari Kähkösen mukaan opettaja on enenevästi oppijan kasvun tukemisen lisäksi motivoija, se edellyttää opettajalta ihmissuhdetaitojen lisäksi aitoa kiinnostusta opiskelijoista. Opetus- ja ohjaustoiminnan tavoitteena on kehittää opiskelijoiden ymmärrystä ja suhdetta tietoon ja asiantuntijamaista työskentelytapaa, jossa rakennetaan uutta tietämystä mahdollisimman aidoissa oppimisympäristöissä. Oppimisen ohjaaminen on opettajan ja opiskelijan yhteistyötä, jonka tavoitteena on tiedon luominen, ongelmanratkaisu ja asiantuntijuuden kehittyminen vuorovaikutuksessa. (Kähkönen 2009, 30.)
Opettaja tukee asiantuntijana opiskelijoiden tiedon rakentamista ja asioiden soveltamista käytäntöön. Opettajan tulisi ohjata opiskelijaa mahdollisimman itseohjautuvaksi toimijaksi ja kyetä organisoimaan työskentelyä. Opetus- ja ohjaamisosaaminen sisältää ainakin kolmenlaista toisiinsa liittyvää osaamista (Kähkönen 2009, 31.):
1) oppimisteoriaosaamista
2) oppijaosaamista
3) oppimisen ohjausosaamista
Yksilöohjauksessa tärkeää on voimavarasuuntautuneisuus ja positiivisten asioiden huomioiminen, erityisesti erityisen tuen tarpeessa olevien ohjauksessa. Ryhmänohjauksessa taas keskeistä on ryhmäyttäminen ja ryhmän kehitysvaiheiden tunteminen. (Kalliola, Kurki, Salmi & Tamminen-Vesterbacka 2010.) Ryhmän toimivuus ja turvallisuus voidaankin nähdä opettamisen perusedellytyksinä. Mielenkiintoista on, että opiskelijan tullessa uuteen ryhmään hän ei mieti ensimmäiseksi mitä tulee oppimaan, vaan tuleeko hyväksytyksi ryhmässä ja mikä on hänen paikkansa siellä (Stenberg 2011, 59-60).
Opettajan rooli uudenlaisessa luokkayhteisössä voidaankin nähdä sensitiivisenä valmentajana tai erityisenä kumppanina, joka tukee oppilaiden osallistumista luokan toimintaan (Rasku-Puttonen 2005, 99). On hyvin tärkeää, että opettaja tiedostaa ryhmäytymisen arvon ja kykenee ohjaamaan sitä, että kaikki voivat kokea osallisuutta.
Opettaja toimii monesti opiskelijan kasvu- ja oppimisprosessin ohjaajana ja tukijana oppijaa aktivoivassa ja vuorovaikutteisessa oppimisympäristössä, jossa on monipuoliset mahdollisuudet hankkia ja prosessoida tietoa sekä saada ohjausta luottamuksellisessa ilmapiirissä (Patrikainen 1999, 134, 136).
Käytännön työssä tapahtuvan oppimisen ohjaamisen keskeisimpänä tavoitteena on siis tukea oppimista ja opiskelijan ammatillisen osaamisen kehittymistä. Tähän liittyy myös aiemmin mainittu opiskelijan henkilökohtaisen kasvun tukeminen ja terveen itsetunnon vahvistuminen. Oppimisen ja kehittymisen edistämiseen liittyvät erilaiset roolit työpaikkaohjaajana. Seuraavassa kuviossa joitakin näistä rooleista.
Kuvio 1. Työpaikkaohjaajan roolit (Mykrä 2007, 12).
Ammatillisen opiskelijan ohjaus käytännön kentällä tapahtuu pääosin arjen päivittäisissä tilanteissa. Työpaikalla tapahtuvaa oppimista olisi kuitenkin hyvä pohtia aika ajoin erillisessä ohjauskeskustelussa. Ohjauskeskustelussa voidaan käsitellä tarkemmin niitä asioita ja kysymyksiä, jotka ovat nousseet esille työskentelyn aikana. Ohjaajan on hyvä antaa tilaa ja aikaa opiskelijan ajatuksille ja puheelle. Ohjaaja voi käyttää monia keinoja auttaakseen opiskelijaa tuomaan esille tämän ajattelua ja edistääkseen tämän oppimista.
Ohjauskeskustelussa toteutuu ohjattavan kohtaaminen, ilmapiiri, keskustelun eteneminen ja dialogisuus. Opiskelijalähtöisyys on perusta ja opettajan tehtävänä on luoda luottamuksen ilmapiiri, jossa opiskelija uskaltaa ottaa esille henkilökohtaisia asioita. Opettajan tehtävänä on kuunnella, tehdä yhteenvetoja, nostaa esille opiskelijan vahvuuksia, antaa palautetta ja ohjata tietolähteille. Työvälineitä ovat mm. avoimet ja tarkentavat kysymykset, jotka auttavat opiskelijaa selkiyttämään tietoa ajattelun ja päätöksenteon pohjaksi. Opettaja ei tarjoa valmiita ratkaisuja tai näkemyksiä. (Kähkönen 2009, 33.)
Esimerkiksi tällaisia keinoja voi käyttää edistääkseen opiskelijan ajattelua ja oppimista:
Kuvio 2. Ohjauksen keinoja (Mykrä 2007, 28).
Opetuksen ja ohjauksen laadulla on iso merkitys opiskelijan oppimisessa. Nieminen ja Uusitalo ovat terveysalan kirjallisuuden pohjalta löytäneen keskeisiä piirteitä hyvälle opiskelijaohjaukselle hoitotyössä. Tällaisia ovat toimiva vuorovaikutussuhde, yhteinen tietoisuus oppimistavoitteista, palautteen saaminen, opiskelijan itsenäisen toiminnan tukeminen, ohjaajan läsnäolo ja työyhteisön hyvä ilmapiiri. (Nieminen & Uusitalo 2005, 89)
Hyvä ohjaaja ei ole liian vaativa, mutta vaatii kuitenkin opiskelijalta perusteluja ratkaisuilleen ja kykenee antamaan asiantuntemuksensa opiskelijan käyttöön. Ohjaajan antama halukkuus ohjaamiseen, tuki ja sujuva yhteistyö käytännön ja koulun välillä edesauttavat oppimista. Hyvä opiskelijaohjaaja auttaa teorian soveltamisessa käytäntöön ja kliinisten taitojen oppimisessa. Henkilöstökoulutuksen on todettu parantavan opiskelijaohjausta. (Nieminen & Uusitalo 2005, 93-94.)
Ammatillisen opettajan yksilöllistä opiskelijan ohjausta, taitojen oppimisen ohjausta ja oppimisen valmiuksien arvioimista ja niiden haasteita kuvataan seuraavassa esityksessä, jonka saat auki klikkaamalla seuraavaa linkkiä: http://slideplayer.fi/slide/1935419/
Tehtävä: Pohdi esityksen jälkeen ohjaajan tehtäviä, professionaalisen ohjauksen tunnusmerkkejä ja ohjauksen laatutekijöitä. Reflektoi omia kokemuksiasi aiempien ammattiopintojesi käytännön harjoitteluista ja saamaasi ohjausta siellä tai omaa ammatillisen opiskelijan ohjaustasi esityksessä olleiden näkökohtien valossa. Saitko professionaalista ohjausta, ohjasitko opiskelijaa mainittujen ohjaajan tehtävien mukaisesti?
Kuva: yle.fi
Ammatillisten opiskelijoiden ohella myös opettajaopiskelijoiden opettajaharjoittelun ohjaus on tavoitteellista toimintaa. Harjoittelun tavoitteet juontuvat opettajankoulutuksen opetussuunnitelmasta ja opiskelija konkretisoi tavoitteet selkeiksi henkilökohtaisiksi kehittymistavoitteikseen, ja opettaja ohjaa prosessia. Tulevan opettajan tulisi kyetä myös näkemään oma toimintansa jo harjoitteluvaiheessa osana yhteiskunnan kasvatus- ja koulutustehtävää. (Praktikumkäsikirja 2014.)
Opettajaopiskelijoiden harjoittelun ohjaamisessa painotetaan opettajaopiskelijoiden perspektiivin kehittymistä opettajuuteen eli käyttötiedon ja teorian kehittymistä. Ohjauksessa korostuu autonomian, osaamisen ja yhteisöllisten taitojen ohjaaminen. (Blomberg, Pyysiäinen & Palo 2009, 11.) Alkuvaiheessa voi opettajaopiskelijalle nousta kysymys, mikä ihmeen käyttötieto? Opintojen myötä se kyllä selkiytyy ja kehittyy työssä.
Opetusharjoittelun ohjaus ja siihen liittyvä palautteenanto on pohdintaa sen suhteen, miten opiskelija onnistuu asetettujen tavoitteiden suhteen. Ohjauskeskustelussa opetuksen onnistuneisuutta arvioidaan yhdessä ja keskustellaan vaihtoehtoisista pedagogisista malleista. Tavoitteellisuuden ja aidon dialogisen suhteen puuttuminen ohjauksesta voi johtaa siihen, että opiskelija jää yksin selviytymään. Tavoitteiden puuttuminen hyvässä dialogisessa ohjauksessa taas voi johtaa siihen, että harjoittelussa on hauskaa ja kaikki sujuu muuten hyvin, mutta varsinaista kehittymistä ei tapahdu ja ohjaus jää ajanvietteeksi. (Praktikumkäsikirja 2014.) Harjoittelun hauskuus ei tietenkään sinällään ole paha asia.
Alla oleva kuvio osoittaa, että ohjaussuhde on onnistunut jos tavoitteellinen toiminta ja aito dialogi ovat oikealla paikallaan ohjaustapahtumassa. Jyrhämä (2003) havainnollistaa ohjauksen tavoitteellisuuden ja dialogisuuden välistä suhdetta Tahkokalliota (2001) mukaellen seuraavasti (Praktikumkäsikirja 2014):
Kuvio 3 Pedagogisesti onnistunut tavoitteellinen ja dialoginen ohjaus (Jyrhämä, 2003, Tahkokalliota, 2001 mukaellen - Praktikumkäsikirja 2014).
Opettaja ohjaajana muuttuvan työn ja tulevaisuuden näkökulmasta
Kiihtyvällä tahdilla muuttuvassa, kompleksisessa yhteiskunnassa muuttuvat niin arvot, elinolosuhteet, koulutukselliset ja ammatilliset rakenteet sekä työelämän vaatimukset kuin teknologian mahdollisuudetkin. Myös työntekijöiden erilaistuminen, kriisit ja globaalin maailman muutokset ovat tulevaisuutta. (Luukkainen 2005, 144; Patrikainen 2009, 20).
Nämä pakottavat opetusalankin pysymään muutoksessa mukana, kun näkyvissä on oppimisympäristöjen laajeneminen, sähköisen viestinnän lisääntyminen, yksilöllisten koulutustarpeiden ja median roolin kasvu. Olli Luukkaisen mukaan oppilaitoksen tulisi olla pienoismalli ja peili yhteiskunnasta ja ohjata opiskelijoita toimimaan sen prosesseissa. Siksi opettaja tarvitsee kykyä ja halua ymmärtää ja analysoida yhteiskuntaa, sietää muutosta ja kyetä elämään muutospaineiden keskellä vaikuttamalla aktiivisesti muutosten suuntaan. Opettajan ja ohjaajan tulisi olla tulevaisuustietoinen, joka muistaa mennyttä, havainnoi ja ymmärtää nykyhetkeä ja tarkastelee ja pitää huolta tulevaisuudesta (Luukkainen 2005, 144-145). Kuulostaako haasteelliselta?
Opettajan työssä tulevaisuusnäkökulma on kuitenkin välttämätön, koska tulevaisuuden hahmottaminen vaikuttaa tämän hetken valintoihin opettajan työssä. Tavoitteena on turvata opiskelijoille valmiuksia, joilla he voivat kohdata tulevaisuutensa, vaikka siitä ei vielä ole varmaa tietoa. (Patikainen 2009, 20.) Tällöin arvo-osaaminen ja kasvatuksellisuus korostuvat, oppijan pitäisi saada kulttuurista kompetenssia ja tulevaisuustietoisuuden tulisi kasvaa. Opiskelija henkisen kasvun, hyvän itsetunnon ja yhteistoiminnallisten ja sosiaalisten taitojen ohjaaminen korostuvat. (Patrikainen 2009, 21-22.)
Opettaminen on perinteisesti nähty tiedon jakamisena. Opetusalalla ollaan enenevästi suuntautumassa kohti oppijalähtöistä ja -keskeistä opetusta, jossa opettajan taidot ohjaajana korostuvat. Opettajasta tulee oppimisen ohjaaja, joka sopivilla sytykkeillä voi herätellä opiskelijoiden mielenkiintoa aiheeseen, ohjata etsimään tietoa eri kanavilta ja tiedon konstruointia.
Relevantin tiedon löytäminen tietoverkkoihin pohjautuvassa maailmassa ei ole yksiselitteistä. Siksi tiedonhakutaidot ja kriittiset tiedon arvioimisen taidot ovat oppijoilla keskeisiä, tässä korostuu ohjauksen merkitys. Tulevaisuudessa korostuvat ohjaajan taidot oppijoiden erilaisuuden huomioimisessa. Monikulttuuristuvassa maailmassa tarvitaan kielitaitoa ja sähköistyvässä ja teknistyvässä maailmassa hyviä tietoteknisiä valmiuksia. Laaja-alaiset taidot, verkostoituminen ja monipuoliset sosiaaliset taidot korostuvat myös tulevaisuuden opetuksessa ja ohjauksessa.
Onnismaan mukaan ohjauksellinen opetus ja pedagoginen ohjaus tuovat opetukseen ja ohjaukseen oppijan näkökulman, jossa ohjauksen myötä voidaan oppia antamaan vanhoille kokemuksille uusia merkityksiä sen sijaan, että uudet kokemukset istutettaisiin yksilön vanhoihin merkityksiin, kuten aiemmin on opetettu (Onnismaa 2011, 24).
Tehtävä: Katso seuraava diasarja ja pohdi sen valossa uutta, tulevaisuuden opettajuutta, ohjauksen vaikuttavuutta ja asiantuntijuuteen ohjaamista. Ovatko ne helposti toteutettavissa ja mitä haasteita niihin liittyy? Mitä ohjaajan kaksiteholasien käyttäminen mielestäsi tarkoittaa?
Opettajan keskeiset taidot ohjaajana toimimiseen
• pedagogiset taidot
• ohjaus ja arviointitaidot
• oppimisprosessin tunteminen
• ammatillinen osaaminen
• kasvatustieteellinen osaaminen
• yhteiskunnallinen osaaminen
• itsensä tunteminen ja kehittäminen
• havainnointitaidot
• kohtaamisen ja kuuntelemisen taito
• vuorovaikutus- ja yhteistyötaidot
• eettiset- ja empatiataidot
• tavoitteen asettamisen taito
• toiminnan suunnittelu-, toteutus- ja arviointitaidot
• tiivistämisen taito
• kyseenalaistamisen ja reflektoinnin taito
• palautteen antamisen taito
• persoonalliset taidot
• erityisopetukselliset taidot
Opettaja ja ohjaaja yhteiskunnallisesta näkökulmasta
Opettajan tiedoilla, taidoilla ja osaamisella on yhteiskunnassa suuri merkitys. Koululaitos on yhteiskunnan tärkeimpiä instituutioita niin taloudellisesti, sosiaalisesti kuin kulttuurisesti. Sen uusintamis- , siirtämis-, sailyttämis-, ja valikointitehtävä on sidottu kulloiseenkin aikaan yhteiskunnassa. Oppilaitoksen opetus- ja kasvatustehtävän määrittelee yhteiskunta. (Mikkola 2004,188.) Kun opettajan työ on yhteiskunnallisesti merkittävää ja siihen liittyy kasvatusvastuu, se on näin ollen myös eettisesti tärkeä ammatti (Patrikainen 2009, 27).
Opettajan ja ohjaajan tarvitsemia valmiuksia postmodernissa yhteiskunnassa ovat hyvä ammattitaito, persoonan kehittyminen ja hyvät vuorovaikutustaidot. Ammattitaito sisältää aineenhallinnan, ohjaustaidot ja tutkivan työotteen. Persoonan kehittymiseen liittyvät itsetunto, autonomisuus, dynaamisuus ja innovatiivisuus. Vuorovaikutustaidoissa tärkeitä ovat aktiivinen kuuntelu, sosiaalinen herkkyys, dialogisuus, yhteiskunnallinen toiminta ja vastuuntunto. (Luukkainen 2005, 154.) Keskeisiä ovat ihmisten kanssa toimimisen taidot.
Julkishallinnon virkamiehenä opettajan on lainsäädännön lisäksi huomioitava kunnan ja koulutoimen lähtökohdat, toimintaympäristö, säännöt ja toimintaperiaatteet. On myös tunnettava talouden pelisäännöt ja realiteetit. (Luukkainen 2005, 159.) Mieleen voikin nousta kysymys, onko opettajan todellakin oltava myös taloustieteen osaaja.
Koulun ja yhteiskunnan lähentyminen, vuorovaikutuksen tiivistyminen ja koulun sidosryhmien lisääntyminen tuovat koulujärjestelmille enemmän avautumismahdollisuuksia ympäristöä kohti. Toiminnan reunaehtojen tunteminen tuo perusteita tiiviimmälle yhteistyölle koulun ulkopuolisen yhteiskunnan ja mm. poliittisen päätöksentekojärjestelmän kanssa. Tulevaisuuden opettaja on aktiivinen yhteiskunnassa toimija. (Luukkainen 2005, 152,159.) Jos opettaja ei kuitenkaan tahdo olla aktiivinen toimija yhteiskunnassa, onko hänellä lupa vetäytyä? Onko nyky-yhteiskunnassa enää mahdollista olla ”vaan opettaja”?
Kuva: verkkolehdet.jamk.fi
Sivu: Marjo Mattila
LÄHTEITÄ:
Jantunen, T. & Haapaniemi, R. 2013. Iloa kouluun. PS-Kustannus. Jyväskylä.
Kaikkonen, L. 2008. Ammatillinen opettaja erilaisten oppijoiden ohjaajana. Teoksessa Honkanen, E., Kaikkonen, L. & Kotila, H. (toim.) Näkökulmia ammatilliseen erityisopetukseen. WSOY. Helsinki.
Kalliola, T., Kurki, A., Salmi, M. & Tamminen-Vesterbacka, T. 2010. Matkalla ohjaajuuteen. Kirjapaja. Helsinki.
Luukkainen, O. 2005. Teoksessa Luukkainen, O. & Valli, R. (toim.) Kaksitoista teesiä opettajalle. Otava. Jyväskylä.
Mikkola, A. 2004. Onko opettajankoulutus yhteiskunnallinen vaikuttaja. Teoksessa Sallila, P. & Malinen, A. (toim.) Opettajuus muutoksessa. Aikuiskasvatuksen 43. vuosikirja. Kansanvalistusseura ja Aikuiskasvatuksen tutkimusseura. Vantaa.
Mykrä, T. 2007. Työpaikkaohjaaja oppimisen edistäjänä – opiskelijan ohjaaminen ja arviointi työpaikalla. Educa- Instituutti Oy. Vammala: Vammalan kirjapaino Oy.
Nieminen, I. & Uusitalo, U. 2005. Opiskelijaohjaukseen liittyvä henkilöstökoulutus yliopistosairaaloissa vuonna 2005. Teoksessa Hyllinen, K., Koivula, M. & Tarkka, M.-T. (toim.) Opettajaksi terveysalalle – haasteita ja lupauksia. Tampereen yliopiston hoitotieteen laitos. perhekeskeisen hoidon tutkimus- ja opetuskeskus julkaisuja 8.
Onnismaa, J. 2011. Ohjaus- ja neuvontatyö. Gaudeamus. Helsinki.
Patrikainen, R. 1999. Opettajuuden laatu. PS-Kustannus. Jyväskylä.
Patrikainen, R. 2009. Opettajan työ yhteiskunnan ja tulevaisuuden kannalta. Teoksessa Blomberg, S., Komulainen, J., Lange, K., Lapinoja, K., Patrikainen, R., Rohiola, U., Sahi, S. & Turunen, T. (toim.) Opettajuuteen ohjaaminen. PS-Kustannus. Jyväskylä.
Patrikainen, R. 2009. Opettajan ja ohjaajan professio. Teoksessa Blomberg, Komulainen, Lange, Lapinoja, Patrikainen, Rohiola, Sahi & Turunen. Opettajuuteen ohjaaminen. PS-Kustannus. Jyväskylä.
Praktikumkäsikirja 2014. http://www.helsinki.fi/behav/praktikumikasikirja/luku3/
Rasku-Puttonen, H. 2005. Teoksessa Luukkainen, O. & Valli, R. (toim.) Kaksitoista teesiä opettajalle. Otava. Jyväskylä.
· Stenberg, R. 2011. Riittävän hyvä opettaja. PS-Kustannus. Jyväskylä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti